Lyhyeksi jäänyt loisto

Tällä kertaa 45 mm:n E27-kantainen LED-lamppu toimi vain pari kuukautta.  Kyseessä on LEDRafik LED G45 E27, jonka yksilöidyt tiedot ovat ID: 10154284 ja EAN: 6438284169917.  Tälle ei tosin luvatakaan yhtään tuntia.  Väittämän ympäristöystävällisyydestä voi kuitenkin hyvällä syyllä kyseenalaistaa, jos käyttöaika jää alle 500 tunnin.

LEDeistä valaistusta, osa 4

Suurista odotuksista huolimatta LED-lamppujenkaan käyttöikä ei pienen otannan mukaan vastaa lupauksia.  Tästä esimerkkinä on viisi (5) Airam LED-lamppua (4711558, A7ALBC).

Muutaman päivän välein näistä kaksi (2) on alkanut vilkkumaan (välillä palaen ja välillä kiiluen) satunnaisesti käytön aikana.

Paketin kyljessä luvataan 150000 sytytystä ja 15000 tuntia. Sytytysten määrä on varmasti alle 1500 ja käyttötunteja saataisi olla enintään 5000.

Lisäys

Muutama päivä julkaisun jälkeen kolmaskin lamppu himmeni.  Tuli mieleen aiempi hehkulamppujen suunniteltu vanheneminen.

Sutta ja sekundaa 4

Tällä kertaa pääosassa kelvottomien kapineiden lajissa on Tokmannista ostettu Hyundai D372T18 akkuporakone.  Akkujen perusteella valmistaja voisi olla Minglei.

Meni jonkin aikaa, kunnes tuli tarve porata pienellä poralla.  Tuolloin kävi ilmi, että istukkaa tehdessä laatu ei ole ollut mitalisijalla tuotannossa.  Tosin ei poraa ihan vispilänäkään voi käyttää.

Jo aiemmin mainittujen akkujen kesto oli käytössäni olleista akuista kaikkein lyhyin.  Reilun vuoden jälkeen akku piti ladata aina ennen käyttöä, vaikkei edellisestä latauksesta olisi kuin muutama päivä.

LEDeistä valaistusta, osa 3

Ympäri valaisevia tai laajan valaisukulman LED-lamppuja on niukasti tarjolla.  Vielä vähemmän on valikoimaa tietyn värilämpötilan lampuissa.  2700 K:n filamenttilamppu valaisee suhteellisen laajalti.  Myös joitain 4000 K:n lamppuja on markkinoilla.

Käytän yleisvalaistukseen 3000 K:n lamppuja ja 3500 K:n loisteputkia.  Siksi yllätyin, kun Airamin Decor-sarjassa näytti olevan käyttööni sopivia lamppuja.  Ostin kruunuvalaisimeen 5 kpl 8 W:n opaalilamppua (keskellä).

Myöhemmin hakuhaaviin jäi Verkkokaupan kirkas vastaava LUMOVA CLASSICA 8,6 W (vasemmalla).

Toinen yllätys seurasi siitä, että Airamin lamppu ei juurikaan eroa vastaavasta 2700 K:n kirkkaasta filamenttilampusta.

Vaikka oheinen kuva ei täysin vastaakaan näköhavaintoa, antaa se viitteitä lamppujen eroista ja yhtäläisyyksistä.  Alakuvassa kolme lähimpää lamppua on samassa järjestyksessä yllä olevien kanssa.  Silmämääräisesti Decor on hyvin lähellä 2700 K:n lamppua.  Vaikka mikään ostamani 3000 K:n lamppu ei tee kruunussa vastaavaa valokuviota, arvioin muutoin Lumovan olevan lähimpänä niitä.

Kruunuihin tämä Lumova on kuitenkin liian kirkas, joten sopiva lamppu on yhä hakulistalla.

Sutta ja sekundaa 3

Kaikkien LED-lamppujen käyttöikä ei ole luvatun mukainen.  Kuvan HYUNDAI A60 oli vaatehuoneen katossa muutaman vuoden.  Käyttötunteja tuki tuskin satoja ja kytkentäkertoja ehti tulla enintään muutama tuhat.

Ei tämä kokonaan pimennyt.  Valoteho jäi varsin vaatimattomaksi niin, etten heti hehkua huomannut.

LEDeistä valaistusta, osa 2

Takakuistin kaksikkovalaisimien PL-lamput syttyivät pakkasella hyvin hitaasti.  Lamppujen valon lisääntyminen kesti lisäksi todella kauan.

Kuulemani mukaan LED-lamppujen vaihtaminen kaksikkovalaisimiin on voinut vaatia muutoksia johdotukseen.

LEDeistä valaistusta, osa 1

Ensimmäinen kokeilu oli yritys korvata LEDeillä halogeenilamppuja.  Valaisin on kolmen lampun LIVAL jostain 80-luvun lopulta.  20 W:n MR16 halogeenilamput sammuivat yksi toisensa jälkeen.  Vaihdoin tilalle GU5.3-kantaisia LED-lamppuja, kun niitä tuli saataville.

Viimeisen halogeenin vaihtaminen LEDiksi ei sitten enää onnistunutkaan.  Kytkettäessä lamput vain välähtivät.  Selitys käyttäytymiselle lienee käytetyn virtalähteen tarvitsema pienin antovirta, joka ei LEDeillä ylity.  Valaisimessa on nyt syttymistä varten yksi halogeeni, jonka sävy ja valaisukulma poikkeaa hieman LED-lampuista.

Valmistajalla tai mallilla ei toistaiseksi ole ollut eroa.  En ole vielä kokeillut, toimisiko valaisin esimerkiksi 6,5 W:n LEDeillä, koska nämä ovat turhan arvokkaita pelkkää kokeilua varten.

Vaalikoneiden kaavamainen vaikeus

Järjestään vuoden 2019 eduskuntavaaleja varten tehdyt vaalikoneet käyttävät kaupallisista mielipidekyselyistä tuttua kaavaa.  Käyttäjältä kysytään, kuinka paljon hän on samaa tai erimieltä annetuista kysymyksistä.  Useimmiten osaamme vastata kysymykseen "ostatko auton/asunnon/puhelimen seuraavan puolen vuoden aikana".  Kaavamainen ja painoarvoton kysely on helppo tulosten käsittelyn kannalta.

Joihinkin vaalikoneiden kysymyksiin kaavamaisuus sopii.  YLEn 9/30 "Euron ulkopuolella Suomi pärjäisi paremmin" on pelkkä mielipidekysymys, johon nämä mallit on tehty.  HSn 2/30 "... vanhuksen omaisuutta tulisi käyttää hoivamaksujen kattamiseen" tai Kalevan kysymys polttomoottoriautojen kieltämisestä ovat myös kohtuullisen yksikäsitteisiä, koska joko toimitaan tai sitten ei.  Näissä ei liene epäselvyyttä mielipiteestä, vaikka vastaaja olisi eri mieltä.  Tosin Kalevan kysymys ei tarkenna polttoainetta, mikä on kuitenkin se tärkein tekijä.

Useimmissa tapauksissa jää enemmän tulkinnan varaa, koska on mahdollista toimia myös päinvastaiseen suuntaan.  Ensimmäiseksi esimerkiksi otan YLEn 11/30 "Vanhustenhoidon ulkoistamista yksityisille toimijoille tulee lisätä".  Samaa mieltä olevilla ei ole vaikeuksia.  Entä mitä vastaavat ehdokas ja äänestäjä, jotka ovat tyytyväisiä juuri nykyiseen tilanteeseen ja osaavat sen sanoa?  Entä miten he vastaavat, jos haluaisivat pitää vain ylikansalliset kurissa?

Vastaavasti HSn kysymyksestä 1/30 "Terveyskeskuksen lääkäri- ja hoitajakäyntien tulisi olla asiakkaalle maksuttomia" samaa mieltä olevat tietävät oikean vastauksen.  Mitä tekijä tarkoittaa esimerkiksi vaihtoehdolla jonkin verran eri mieltä: alennettava vai korotettava nykyisiä maksuja.  Kalevan vaalikoneen liu'un paikka voisi olla keskellä, jos ei haluta muutosta.  Tämäkin on kuitenkin pelkkä arvaus.

Koska eri mieltä olevat joutuvat arpomaan vaihtoehdoista, jää ainakin jonkinlainen taktikoinnin mahdollisuus.  Onko "ei osaa sanoa" oikeasti keskellä vai kaukana?

Sotesopan keittoa seuratessa

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisyrityksiä seuratessa on huomioni kiinnittynyt moniin seikkoihin.  On varsin ymmärrettävää esittää arvostelua ilman korvaavaa vaihtoehtoa, koska sehän vaatisi enemmän perehtymistä ja altistaisi vasta-arvostelulle.

Asiantuntijoiden asema ja merkitys on jäänyt epämääräiseksi.  Tuskin soteuudistusta ovat ministerit itse kirjoittaneet ilman asiantuntijoita.  Toisaalta asiantuntijat ovat olleet myös valiokuntien kuultavina.  Silti toistuvasti näkemyksissä on ollut ristiriita.  Mahdollisia syitä on ainakin kolme.  Ensinnäkin, ovatko valmistelua ohjanneet poliittisesti asetetut rajat ja mahdollisesti myös "pörriäiset".  Myös valiokunnissa säädöksiä voidaan tulkita värittyneesti.  Lisäksi on mahdollista, että valmisteluun osallistuvien ja lausuntoja antavien asiantuntijoiden välissä on reviirieroja.

Asiantuntija ja asianosainen ovat myös sekoittuneet.  Oman käsitykseni mukaan henkilöstöryhmät, yhtymien johtajat, kuntapäättäjät sekä ihan erityisesti käätyjä kantavat kaupunkien johtajat ja pormestarit ovat enemmänkin asianosaisia ja vain pieneltä osalta riippumattomia asiantuntijoita.

Ihan erityisesti on ihmetyttänyt mieltymys nykyisiin rakenteisiin.  Maakuntahallintohan olisi merkinnyt lukemattomien kuntainliittojen loppua. Ilmeisesti monella on pelko oman luottamuspaikan menetyksestä ja sitä kautta jopa kunnallisjärjestöjen puolueverotulojen vähenemisestä.  Muutoin ei ole selitettävissä hallinnon suoraviivaistamisen kohtaama vastustus.

Osan maakuntien tehtävistä olisi voinut jättää liitettäväksi vasta myöhemmin.  Verotusoikeus sen sijaan on hyvin oleellinen puuttuva pala kokonaisuudesta.  Olen aivan varma, että tulevat hallitukset olisivat kyenneet tekemään tarvittavia korjauksia.  Tässä tullaan siihen, että yhdenasianliikkeet eivät voineet tukea uudistusta omista syistään juuri tätä esitystä.  Vihreille ei sopinut muutos ympäristöhallinnossa, perussuomalaisten mieliksi uudistukseen ei kytketty maahanmuuttoa, vasemmistoliiton mukaan yritystoiminta on suotavaa vain tappiollisena ja ruotsalaiset olisivat voineet kannattaa vain ministerin kautta.

On tietenkin mahdollista, että oikeasti asiat ovat riidelleet.  Tiedotusvälineissä toimittajien haastatellessa toisiaan toiminta on näyttäytynyt välillä saippuasarjalta, mikä ei välttämättä silti vastaa täysin todellisuutta.

Sutta ja sekundaa 2

Yövalon on tarkoitus antaa vähän taustavaloa pimeässä.  Lidlin malli LIVARNOLUX HG00787D toimii uutena ihan ihanteellisesti.  Valo kuitenkin hiipuu varsin nopeasti.  Vuoden kuluttua jäljellä on vain pieni kiiluminen.  Versiot 03/2016 ja 03/2017 himmenivät samalla tavoin.

Kauhukakara vallassa

Kun Pohjois-Korean ylelliseen erityiskohteluun tottunut johtaja ärhentelee naapureilleen ja samalla sortaa omaa kansaansa, kansainväliset uutistoimistot ja tiedotusvälineet levittävät kuvaa leveästi hymyilevästä diktaattorista.  Tilanteen ymmärtämistä auttaisi, jos avattaisiin myös Kiinan ja Venäjän tavoitteita näiden antaessa tukensa juche-tyrannialle.

Valtioiden harjoittamaa politiikkaa voi mitata monin tavoin.  Yksinkertainen ja suuntaa-antava mittari on muuttoliike.  Jos lähtijöitä pitää estellä, ei valtion johdolla ole mitään syytä ylpeillä saavutuksillaan.

Pelkkiä paketteja rajattomasti

Suomalaiset operaattorit ovat tehneet viime aikoina puhelimen käytöstä rajattoman kallista.  Kelvollisen liittymän kuukausimaksu on noussut noin kolminkertaiseksi 5:stä eurosta 15 euroon kuukaudessa.

Selitys tähän nousuun on rajattoman tiedonsiirron sisällyttäminen kaikkiin matkapuhelinliittymiin.  Monelle meistä rajattomuus kostautuu kahdella tavalla.  Ensiksikään kiinteän laajakaistan käyttäjille rajattomuus ei ole millään tavalla oleellinen tai tarpeellinen palvelu.  Toisekseen EU-säädösten myötä rajattomuus on kostautumassa korotustarpeena nimenomaan niille, jotka eivät siirrä enempää koti- kuin ulkomaillakaan suuria tietomääriä.

Rajattomuudesta on lisäksi kaikille yksi yhteinen haitta.  Kun siirrolla ei ole rajaa, voi vaikkapa teräväpiirtoelokuvaa pyörittää yötä päivää kenenkään katsomatta.  Kaikkien palvelutaso huononee tämän seurauksena.  Operaattoreiden väitteistä huolimatta langaton siirtokaistakaan ei ole mitenkään rajaton luonnonvara.

Elisa mukaan keskimääräinen tiedonsiirto on 13 gigatavua kuukaudessa.  Olisi mielenkiintoista tietää siirtomäärän jakautuminen käyttäjien kesken.  Joka tapauksessa operaattorien hinnoittelumalli suosii äänekkäiden himokäyttäjien ryhmää - "vaihdan, jos katto tulee"-tyyppejä.

Sonera toi markkinoille liittymän, jonka perusmaksulla voi siirtää 2 gigatavua kuukaudessa.  Tämänkin kattoa on sittemmin korotettu 5 gigaan ja samalla kuukausimaksu kaksinkertaistettu.  Vertailun vuoksi oman puhelimen tiedonsiirto on 0,1 - 0,3 gigatavua kuukaudessa.

Yhteinen ja ylimmäinen pyrkimys operaattoreilla on liittymäkohtaisen laskutuksen lisääminen.  Tarpeen mukaisten liittymien tarjoaminen ei toteudu edes nopeuksissa.  Toisin sanoen käyttäjät maksavat kymppejä, monet mahdollisesti jopa satasia vuodessa jokseenkin kiltisti tarpeettomasta palvelusta.  On päivänselvää, että hyvin moni maksaa liikaa.

Äänekkäiden änkyröiden erävoitto

Brittien kansanäänestys EUsta osoitti valitettavalla tavalla sen, mitä pääministeriehdokkaan (Cameron) päättämättömyys aiheuttaa.  Kuvaavaa on, että päätös oli vastoin  mm.

• nuorempien ikäluokkien, 
• kasvaviaen kaupunkien ja 
• omaleimaisten alueiden

mielipidettä.  Menneisyys otti erävoiton tulevaisuudesta.

Näissä äänestyksissä äänekkäät änkyrät äärilaidoiltakin saavat äänensä kuuluviin paljon paremmin kuin edustuksellisen demokratian kautta.  EUn suurin "vika" lieneekin se, että nämä tahot eivät pääse pätemään tarpeeksi.

Populistisiksi liikkeiksi sanottujen joukkojen edustajat väittävät olevansa kansan asialla valtaeliittiä, rahamaailmaa tai kapitalisteja vastaan.  Harvoin jos koskaan he määrittelevät keitä heidän kansaansa kuuluu.

Sata vuotta sitten suurilla joukoilla oli yhteisiä tavoitteita kuten ääni- ja vaalioikeus, naisten tasa-arvo, työläisten järjestäytymisoikeus sekä vaikkapa orjuuden ja rotuerottelun lopettaminen.  Myöhemmin tulivat mm. paikalliset suojeluhankkeet.  Nämä kaikki olivat jokseenkin ymmärrettäviä asioita useimmille ihmisille.

Nykyisin esillä ovat eri ryhmien tasa-arvo, kansainvälinen oikeudenmukaisuus, maailman lajuinen ympäristön suojelu jne.  Näissä asioissa otettaisiin mieluusti käyttöön enemmistön diktatuuri vähemmistöjä ja muita maita kohtaan, koska sopiminen koetaan uhkaksi saavutetuille eduille.

Vastuun pakoilua nykyajassa

Sanonnan mukaan vastuu siirtyy kuulijalle, kun savolainen puhuu.

Nykyisin ovat osat vaihtuneet.  Mediatyrkkyjen perässä ovat monet muutkin moottoriturvat ottaneet tavakseen siirtää kaiken vastuun omista ja muiden asioista suoraan kuulijalle.

Muusikko voi sanoa "kun sä meet studioon, ...".  Urheilija valittelee epäonnistumistaan, että "kun sä oot kahden maalivahdin kanssa, ..".  Näissä yhteyksissä olisi voinut ottaa vastuun itselleen ja käyttää rohkeasti minä-sanaa, koska tapahtuneella ei ole kuulijan kanssa mitään tekemistä.

Puhuttaessa yleisellä tasolla englannin vastaava ilmaus vaikuttaa, kun ei viitsitä kääntää asiaa oikeasti suomenkielelle.  En siltikään liiemmin arvosta puhujaa, joka ei osaa jäsennellä sanomaansa edes persoonapronominien vertaa.

Oma lukunsa ovat ne kielinerot, jotka osaavat sujuvasti korvata minä-sanan jopa kolmella muulla henkilöön viittaavalla asemosanalla.  Tulee jo mieleeni ohton tilalla käytetyt kiertoilmaukset.

Suhteellisuutta

Syksyn mittaan kovasti röyhisteltiin sillä, että Yle-veron alaraja nousee 51 eurosta 70 euroon.  Tapaus on yksi esimerkki päätöksistä, jotka ovat noin keskimäärin varmaan oikeita, mutta joillekin epäoikeudenmukaisia.  Tässä tapauksessa euron lisäys joidenkin tuloissa lisää verojen määrää suhteellisen reippaasti.

Porrastusta on monissa muissa tapauksissa.  Esimerkkinä voisi käyttää joka syksyistä keskustelua koulukyydeistä.  Muutaman kymmenen metrin ero naapureissa voi merkitä suurta eroa kyydityksissä.

Kolmas esimerkki on oman asunnon myyntivoiton verottomuus.  Yhä useampi joutuu muuttamaan työn perässä nopeastikin uudelle paikkakunnalle.

Yhteistä näille esimerkeille on, että missään näissä porras ei olisi välttämätön.  Yle-veron laskukaavaa olisi voitu rukata sen verran, ettei porrasta olisi tarvittu.

Koulukyydinkään ei tarvitsisi olla tietokoneiden aikakaudella tsaarin aikaisen taulukkokäytännön mukainen.  Tietyn etäisyyden alittuessa kyyditys voisi osin maksullista, jos niin halutaan.  Vastaavasti urheilullinen oppilas voisi saada korvausta kulkemastaan pidemmästä matkasta.

Vähimmilläänkin myyntivoiton verotus voisi olla suhteessa asumisaikaan.  Parempi malli mielestäni olisi, että asuntoa käsiteltäisiin kuten muutakin omaisuutta.  Puhdas myyntivoitto verotettaisiin ja myös tappio vahvistettaisiin.  Tällä suitsittaisiin harmaata taloutta ja kuutamourakointia.

Mihin tarvitaan myöskään törkeä rattijuoppouden rajaa?  Onko sillä suurikin ero, jos ajelee 1,19 tai 1,21 promillen lukemilla?  Rangaistusasteikossa ei tarvita epäjatkuvuuskohtaa.

Ensimmäistä lukuun ottamatta vaihtoehdoissanikin voi olla viilaamista.  Portaista ja luokista ei kuitenkaan ole mitään erityistä etua.  Taloudessa ne aiheuttavat ainakin kannustinloukkuja.

Sutta ja sekundaa

Vuosien takaa tuli mieleen muuan tapahtuma.  Ostin niin sanotun subbarin.  Rihkamalaatikosta löytyi vain risainen RCA-johto, joka kuitenkin toimi laitetta kokeillessani.

Seuraavalla kauppareissulla ostin uuden johdon, toisen varalle ja lisäksi pari muuta johtoa.  Asensin johdon paikalleen ja kytkin laitteisiin sähkön.  Kaiuttimesta kuului häiritsevän voimakasta hurinaa.  Tarkistin liittimet, mutta häiriö ei poistunut.  Kokeilin toistakin ostamistani johdoista ja tilanne jatkui.  Johdot olivat samannäköiset, mutta toinen oli Sähkötalo Harju Oy:n pakkaama ja toisessa luki EDC group ja Euro Accessories.

Tässä vaiheessa kytkin risaisen johdon takaisin ja nyt häiriöt katosivat.  Seuraavalla kerralla ostin toisen valmistajan RCA-johdon, joka toimi häiriöittä.  Kaapelien resistanssit olivat kohtuullisella tasolla, joten vika täytyi olla kaapelin laadussa.

Menin parin avatun paketin ja muiden avaamattomien pakettien kanssa ensimmäiseen liikkeeseen ja selitin asian osaston myyjälle.  Hän kirjoitti oitis lapun, jolla sain kassalta rahat takaisin.

Toinen tapaus sattui muutama vuosi sitten.  Ostin Biltemasta pienoisloistelampun, jossa on hämäräkytkin, tuotenumero 44-264.  Lamppu oli varalla jonkun kuukauden.  Kun sille sitten tuli tarve, lamppu toimi vajaat kaksi vuorokautta.

Viime keväänä ostin Biltemasta 1,5t saksitunkin (kuitissa saksinosturi 15-830), jonka piti olla se "isompi" malli.  En jaksanut vääntää edes auton yhtä kulmaa ylös tällä värkillä.  Lienee ollut ihan hyvä, sillä laite vaikutti nostoyrityksen lopussa huolestuttavan heppoiselta.  Bilteman tunkkiin verrattuna auton oma tunkki on sentään toimiva ja tukeva, vaikka sen käytöstä renkaanvaihdossa varoitellaankin.

Nämä kolme tapausta tulivat mieleen, kun ledkohdelamppu sammui runsaan vuoden käytön jälkeen.  Lamppu oli ElectroGEAR LED 47443 Lämmin valkoinen MR16 5W.  Lampun kanta oli GU5.3 ja jäähdytysrivat ovat suorassa.  Käyttöaikaa ehti tulla enintään 2000 tuntia ja sytytyskertoja 1000.

Kaikille näille on yhteistä se, että tuotteen laatu ei ole odotusten mukaista.  Ensimmäisessä tapauksessa myyntipaikka oli työmatkan varrella ja kehnolaatu selvisi pikaisesti, joten johdot oli helppo palauttaa.

Bilteman tuotteiden kohdalla tilanne on mutkikkaampi.  Lampun palauttaminen olisi ollut varastoinnista johtuen myöhässä.  Tunkki saattaa sinänsä olla Bilteman tonnien mukainen, vaikken sillä saanutkaan auton kulmaa ylös.  Lisäksi palauttamisesta tulisi vaivan lisäksi matkakuluja.

Kohdelampun tapauksessa kuittiin merkitty vuosi ehti ylittyä parilla kuukaudella.  Tämä edustanee yleisintä tapausta, jossa tuote ei ole luvatun mukainen, mutta takuuaika ylittyy ja palauttamisesta saatava hyöty ei kata vaivaa.  Tähän näiden maahantuojat ilmeisesti liiketoimintansa perustavatkin.

Yllättävän ylimielistä

Satuin lukemaan 18.10. julkaistua HS:n juttua Portugaliin muuttaneista veropakolaisista.  Pankin entisen sijoitusjohtajan lausunto kiinnitti erityisesti huomiota.  Hän monen muun Portugaliin muuttaneen tavoin on kokenut suomalaisen verotuksen "epäreiluksi, epäoikeudenmukaiseksi ja järjettömäksi". Enimmäkseen HS:n haastattelemat johtajat kokevat "maksaneensa itse ja muita työllistämällä jo riittävästi veroja".

Sikäli kun olen ymmärtänyt, haastateltaviin ei kuulu ketään erityisen epäreilusti kohdeltua.  Jokainen on saanut jo työuransa aikana kohtuullistakin runsaamman korvauksen työnantajalleen uhraamastaan ajasta.  Esitettyjen lukujen valossa eläkepäivinäkään ei tarvitse puutetta nähdä.

Yhtä juristia lukuun ottamatta muut jutussa mainitut taitavat olla entisiä palkkajohtajia.  Puhe muiden työllistämisestä on siten rehvastelemista olemattomilla ansioilla.  Saattaapi monen kohdalla jopa olla, että on uransa aikana irtisanonut enemmän kuin työllistänyt.

Moneen kertaan paikattu

Joskus olisi hyvä arvioida vaikkapa työmarkkinoita ilman historian painolastia.  Tässä pohdiskelen muutamia näkökohtia.

Työttömyysturva
Ymmärrän varsin hyvin, miksi suuretkaan työttömyysluvut eivät hetkauta ay-liikettä.  Merkittävä syy on nykyinen työttömyysturvan rahoitusmalli.  Peruspäiväraha maksetaan kokonaan verovaroista.  Ansiosidonnaisesta osuudesta suurin osa katetaan veroluonteisilla työttömyysvakuutusmaksuilla, joista työnantajat maksavat suuremman osan.  Kassojen jäsenmaksuilla katetaan vain pienen pieni murto-osa.

Tuskin kukaan esittäisi nykyistä mallia, jos aloitettaisiin tyhjältä pohjalta.  Ainoastaan kassat ja niitä ylläpitävät tahot hyötyvät tästä himmelistä.

Työnantajien maksuosuudelle on varsin vähän perusteita.  Yleisen työttömyyden lisääntyessä asiansa hyvin hoitavat ja työllistävät yritykset maksavat lomauttavien ja potkivien yritysten puolesta.

Selvä parannus olisi, jos työttömyysturvan ansiosidonnainen osuus perustuisi meidän työntekijöiden maksamaan työttömyysturvamaksuun.  Vapaaehtoisella kassojen jäsenyydellä voisi hankkia vielä lisäturvaa, mutta vain maksettujen jäsenmaksujen puitteissa.

Perhevapaat ja sairauspoissaolot
Perhekustannusten vaikutuksesta ja jaosta työnantajille keskustellaan ja väitellään ainakin kaikkien vaalien alla.  On varsin vaikea keksiä syitä, miksi työnantajan pitäisi ylipäätään osallistua mitenkään perhe-etuuksien kustannuksiin.  Ainakin parempana vaihtoehtona voisi olla tässäkin jonkinlainen vakuutusmalli.

Edellä kirjoitettu koskee myös sairausajan toimeentuloa.  Yrittäjä maksaa palkan, vaikkei voi myydä palvelua.

Työsuhde-etuudet
Mm. korkovähennysten leikkauksia on perusteltu markkinoiden toimivuudella.  Sama koskee liikunta- ja vapaa-ajan palveluita.  Lippusten, lappusten ja seteleiden verovähennysmahdollisuus menee varmasti myös hintoihin.  Lisäksi näiden etujen kohdentuminen on epätasa-arvoista ja suurelta osin epätarkoituksenmukaista.  Työmatkaliputkaan eivät tarvitse eri kohtelua.

Lisät
Kaavamainen ylityö- ja muiden lisien hinnoittelu on kovasti menneen ajan rasittamaa.  Esimerkiksi yötyö on todettu haitalliseksi ja rasittavaksi, mutta lauantait eivät monenkaan osalta ole päivää kummempia.  Lisät voisivat määräytyä paremmin kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Pitkät lomat
Julkisen puolen pidempiä lomaoikeuksia on perusteltu mm. alemmalla palkkatasolla.  Näin saattaa jossain määrin vielä olla, mutta ei ainakaan kauttaaltaan.  Toisaalta alemmasta palkkatasosta seuraa valitusta, ettei palkalla tule toimeen kasvukeskuksissa.
Perinteestä olisi tässäkin syytä vähitellen luopua ja saattaa työaika yksityisiä aloja vastaavaksi.  Tietenkin tämän tulee näkyä myös palkoissa.

Seuraamuksien arpajaiset

Rikesakkojen korotuksella saattaa olla hyväkin peruste.  Ei vain tule mieleen.  Rikesakko on jokseenkin yksinomaan pelottelukeino julkisen liikenteen tarkastusmaksun tapaan.  Esimerkiksi matkapuhelinta käytetään varsin yleisesti ajon aikana, koska valvonta on jokseenkin olematonta.  Samaten tarkastusmaksun epäilen kohdistuvan enimmäkseen satunnaisiin unohduksiin.  Enimmäkseen pummilla matkustavilta ei ole mistä ottaa.

Kummassakin tapauksessa tulee mieleen kiinalainen tuomiovallan käyttö.  Muutamia kiinni jääneitä rangaistaan pelottelutarkoituksessa mahdollisimman ankarasti.  Tarkoituskaan ei ole saada laajempaa muutosta aikaan.

Ainakaan omasta mielestäni tällainen arpajaisyhteiskunta ei ole tavoittelemisen arvoinen.  Pidän parempana kohtuullisempia seurauksia ja tiheämpää valvontaa.

Onneton autoveropäätös

Kun tuli luvattua autoveroon alennusta ja hallitusohjelmaan pitää saada puumerkki, tehdään lopulta jopa tietoisesti tyhmiä päätöksiä.  Tämä on uuteen hallitusohjelmaan sisältyvä hölmöläisten peiton jatkaminen.

Autoveron alennus menee todennäköisesti suoraan valmistajille CIF-hinnan noustessa ja myyntiportaan katteisiin.  Kun kotimaista valmistusta ei ole, kauppavaje pitää kattaa jollain muulla tavoin.  Tässä tilanteessa olisi ollut parempi tukea työllisyyttä ja huoltaa vanhempia autoja pidemmälle.  Vuosittaisen ajoneuvoveron korottaminen käy enemmän duunarin lompakolle kuin autoverosta säästyy.

Vuosittaiset verot eivät ole kulutus- tai haittaveroja, vaikka niitä usein sellaisiksi väitetään.  Ne ovat ilmiselvästi valikoivia omaisuusveroja ja vieläpä regressiivisiä.  En omista venettä, moottoripyörää tai -kelkkaa.  Silti pidän vuosittaisen maksun ulottamista niihinkin vääränä politiikkana.  Pelkkä omistaminen ei lisää haittoja tai päästöjä.

Tässäkin voi käydä niin, että toimeliaisuus näiden tuotteiden ympärillä vastaavasti vähenee.  Lopputulos voi olla vähemmän verotuloja ja lisää työttömiä.