Alkoholiasenteet 2012

Tänään tuli taas julki vuosittainen tiedote mielipidekyselystä, jolla "tutkitaan" haastateltavien asennetta alkoholin haittoihin.  Aikanaan teettäjänä oli Terveyden edistämisen keskus ry ja nyt SOSTE ry.

Tulokset eivät kuvaa kansalaisten näkemyksiä puolueettomasti, koska kysymykset on aseteltu tarkoitushakuisesti.  Pelkillä kyllä-vastauksilla saadaan haluttu lopputulos.  Poikkeuksena on teollisuuden osuus, missä kysymyksen asettelun vaikutus näkyykin.

Myös yhteenveto on tehty tilaaja tarpeisiin.  Esimerkiksi veron korotuksen kannattajia eritellään, vaikka kannatus alkoholiveron korotukselle on entisestään vähentynyt.

Koska aiemmatkin haastattelut on tehty samoin, voi vain muutoksiin luottaa.  Kansalaisten suhtautuminen on muuttunut sallivampaan suuntaan.  Tämä onkin ymmärrettävää, koska lainsäädäntöön puuhataan tiukennuksia.  Vastaavasti aiempina vuosina tehdyt helpotukset muuttivat yleistä mielipidettä tiukemmaksi.

Suosiako suomalaista

Silitin useampia paitoja kerralla.  Kauluksissa oli vielä sellaisiakin valmistajia kuin Arwid, Beat, Ewald ja Pallo.  Ikää saattaa olla jo kymmeniä vuosia, mutta kunto ei häviä kolmesti pestylle markettipaidalle.  Valmistusajankohtansa maineesta ja muodista minulla ei ole vähäisintäkään aavistusta.  Joukossa oli myös yksi Melka, jonka kunto ei ollut enää edellä mainittujen veroinen.  Sepä olikin jo portugalilainen.  En minä tietoisesti vanhoja paitoja kerää, vaan laitan roskiin huonoimmasta alkaen.

Silitellessä oli aikaa pohtia Nokia-uutisoinnin ympärillä käytyä keskustelua.  Ylimmillään ilo on kilpailevia tuotteita kantavien keskuudessa.  Siinä minua on askarruttanut yleisemminkin suhtautuminen kotimaiseen teollisuuteen.  Muut matkapuhelinten valmistajat eivät liiemmin työllistä suomalaisia eivätkä ole maksaneet veroja Suomeen nimeksikään.

Olen monesti pähkäillyt esimerkkinä juuri vaateteollisuuden alasajoa.  Kun talouslehden aikakausipainos esittelee pukeutumisvinkkejä liike-elämässä oleville, hinnat ovat nelinumeroisia ja valmistajat italialaisia tai englantilaisia.  Kellon pitää olla sveitsiläinen ja hinnan viisinumeroinen.  Artikkeli vilisee business-sanaa.  Tästä tulee väistämättä mieleen epäilys, että itsetunto-ongelma on suurimmillaan näissä piireissä.  Sieltä se leviää tavallisen kansan keskuuteen.  Onko niin, että perinteen puuttuessa nousukkaat opastavat toisiaan?  Maailmalta olemme nähneet, että hyvä tuote myy, vaikka sitä kauppaisi villa- tai t-paidassa.

Ainoastaan itsenäisyyspäivän vastaanotolla kotimainen saa julkisuutta jopa niin, että juhla paikoin latistuu mauttomaksi mainostempaukseksi suunnittelijoita listattaessa.  Ohjelman tiedoissa tulisikin olla maininta tuotesijoittelusta.  Toisaalta esillä oleva tuotevalikoima ei ole vaatekaupoissa myynnissä eikä työllistä kovinkaan paljon.  Monissa muissa maissa on toisin.  Vaikka markettitavara tuotaisiin Aasiasta, omallakin tuotannolla on sijansa ja sitä tehdään jopa vientimarkkinoille.

Kilpaurheilu on kaupallista viihdettä

Vast'ikään päättyneen jääkiekkoturnauksen jälkeen pitäisi laajemminkin olla selvää, että huippu-urheilu on enimmäkseen kaupallista viihdettä.  Tähän saakka on monissa yhteyksissä kehevästi vakuutettu sitä, miten suuri merkitys urheilijoilla on esikuvina ja urheilumenestyksellä kansallisen identiteetin vahvistajana.  Tämä on jo enimmäkseen historiaa.

Kaupallistunut kilpailutoiminta on todellinen hyötyjä säilyneestä suhteesta valtioon.  Tätä etua ei ole muulla liike-elämällä.  Lajit ja niiden tukijat saavat runsaasti ilmaista mainosaikaa tiedotusvälineissä.  Suorituspaikkoja rakennetaan paljolti verovaroilla.  Tukea tulee myös toimintaan.

Annetun tuen vastineeksi saadaan kohujuttuja, palkkarästejä, sopupelejä, kiellettyjä aineita ja sitä rataa.  Sen sijaan en usko, että yksikään sokeritautivaarassa oleva lisää liikuntaa kisojen tai kisamenestyksen siivittämänä.  Vaikutus saattaa olla jopa päinvastainen, jos kaikki "viralliset" kisaoluet on kitattu huolella.

Suurimpien tapahtumien näkyvinä tukijoina on yleensä nautintoaineiden valmistajia.  Tuotteet ovat runsaasti nautittuina haitallisia.  Tästä johtuen mainonta ei sovi yhteen esimerkiksi nuorisokasvatuksen kanssa.  Mainonnan kieltämisen tai rajoittamisen sijaan pitää harkita sitä, onko näistä lajeista sittenkään esikuviksi.

Mitä sitten alussa mainittuihin kisoihin tulee, ne menivät jokseenkin hyvin.  Vaikka parissa ottelussa katsomossa oli autiota, voittoa tuli sekä järjestäjille että televisioyhtiölle.  Eikä siinä ei ole mitään pahaa, koska liiketoiminnan pitää olla kannattavaa.

Kieltolaista nykyaikaan

YLEn A2:n teemana on Känni-ilta.  Johdantoteksti vilisee kielto- ja rajoitusehdotuksia.  Itse en ole kieltojen enkä rajoitusten kannalla.  Toisaalta en missään tapauksessa pidä myöskään jatkuvasta juopottelusta enkä kohtuuttomasta kännäyksestä.


Olisi vähitellen aika havaita, että alkoholiongelmat eivät ratkea valtiojohtoisesti.  Kun sääntöjä ja rajoituksia lisätään, kansalaisten asenteet kääntyvät näitä vastaan ja samalla alkoholihaitat tulevat hyväksytymmiksi.  Vastaavasti lakien lievennykset ja EU-jäsenyyden myötä tapahtunut hintojen lasku ovat muuttaneet asenteita jyrkemmiksi juopottelua vastaan.  Tämä on hyvä suunta, mutta se ei nimenomaan ole peruste tiukennuksille.

Hintojen pudottaminen tehtiin tarkoituksella kerralla, jotta voitaisiin taivastella räjähtäneitä kulutuslukemia.  Olihan selvää, että padon purkaminen aiheuttaa tulvan.  Kulutus ei tainnut kuitenkaan nousta riittävästi ja on kääntynyt jopa laskuun, joten näiltä ammattinsa ja asenteensa puolesta huolestuneilta lähti paras terä.

Tutkija Kimmo Herttua on jossain haastattelussa todennut, että sata vuotta harjoitettu tiukka valtiojohtoinen alkoholipolitiikka on estänyt luontevan suhtautumisen alkoholiin.  Ongelmakäytöllä perustellaan rajoituksia, jotka kohdistuvat melkeinpä yksinomaan keskivertoihmisiin.

Kello 9:n sääntö on hyvä esimerkki huonoista kielloista.  Se kiusaa enimmäkseen niitä tavallisia kansalaisia, jotka asioisivat kaupassa ruuhkia välttääkseen heti aamulla.  Myös mökille lähtiessään voisi käydä kaupassa, koska syrjäseuduilta kaupat ovat sulkeneet ovensa.  Myös ulkomaalaiset ovat juuri tämän kiellon kohdalla muistaneet olevansa juuri Suomessa.

Toinen järjetön kielto on väkevien kohdalla.  Nykyaikana on hyvin erikoista, ettei Alkon verkkosivuilla ole edes hinnastoa.  Tälläkään kiellolla ei raitisteta ketään, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Itse en olisi kieltämässä esimerkiksi olutmainontaa urheilukilpailuissa.  Alkoholimainonta on tiiviisti mukana esimerkiksi moottoriurheilun rahoituksessa.  Olisikin aika havaita ja tunnustaa, että huippu- ja kilpaurheilu ovat puhtaasti kaupallista liiketoimintaa.  Huippu-urheilun yhteys nuorisokasvatukseen ja terveysliikuntaan on olematon ja vaikutus on jopa haitallinen.  Viime kevään torihillunta osoitti, että mitalijuhlat ovat paremminkin K18 kuin S.  Urheilu pitäisi asemoida uudelleen yhteiskunnassa.

VATT ja Vartiainen omassa asunnossa asujien kimpussa

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) uusi ylijohtaja Juhana Vartiainen paljastaa poliittiset mielipiteensä heti alkajaisiksi (HS, TalSa).  Hyökkäys omistusasumista vastaan vuokraisäntien puolesta on harvinaisen raju.  Korkovähennyksestä olen Vartiaisen kanssa ehkä samoilla linjoilla, mutta muuten johtajan kanta näyttäytyy voimakkaasti asenteelliselta.

Ensinnäkään korkeampi kiinteistövero ei ole ratkaisu mihinkään yhteiskunnan nykyisistä ongelmista.  Köyhimmillä alueilla ei ole arvokiinteistöjä, mitä verottaa.

Kannatan siis korkovähennyksestä luopumista asteittain.  Samalla varainsiirtoveroa pitäisi laskea tai poistaa kokonaan, jotta se ei olisi järkevien asuntokauppojen esteenä.

Oman asunnon myyntivoiton verovapautta voisi myös kaventaa tai sen voisi jopa poistaa.  Tämä kannustaisi kirjaamaan tehdyt peruskorjaukset ja pienemmätkin remontit.  Tuloksena saattaisi olla harmaan talouden väheneminen.  Vastaavasti myös tappio tulisi vahvistaa, jos joutuu myymään asunnon Vartiaisen mainitseman paperitehtaan vierestä.

Päähänpinttymä laskennallisen asuntotulon verottamisesta on lähinnä surkuhupaisa.  Verotetaanko yleensäkään missään hinnaneroa tulona?  Vastaavasti työmatkansa kävelevää pitäisi muistaa työmatkatuloverolla ja tervettä verovelvollista sairauskuluttomuustuloverolla.  Kaupassa hyödykkeet ovat kioskeja halvempia, joten eron tasaamiseksi tarvitsisimme päivittäiskaupanostotuloveron.  Raitis tupakoimaton autoton kansalainen olisi tosi hyvä kohde - oikein veropinnari.  Tuskin Vartiainen saa laskennalliselle idealleen laajempaa kannatusta.

Mieleen tulee, että mitä on Vartiaisen puheiden taustalla.  Rivien välistä pistää esiin halu ajaa vuokranantajien asiaa.  Olisikohan tässä osoitettu tukea etujärjestöjen ja niiden säätiöiden suuntaan?

Vartiainen väittää vuokra-asunnossa asuvien rahoittavan omistusasumista.  Tämä lienee vain tulkinnallista ja VATTn "laskennallista" tukea.  Valtio tukee molempia asumismuotoja, mutta korkovähennyksestähän olimmekin päässeet jo sopuun.

Vartiaisen mielestä on väärin, että "aika pienillä tuloilla ... saa aika mukavan elintason".  Työhaluja pitäisi lisätä kovemmalla kiinteistöverolla.  Tähän olisi mielenkiintoista saada tarkennusta.  Mitähän tulotasoa ja mitä asumistasoa johtaja tarkoittaa?

Työsuhde-etuusvääristymä karkkivarkaiden eduksi

Kun suuren yhtiön iso kiho myy asuntonsa ja ryhtyy vuokralaiseksi asuntoedun turvin, nostaa tapaus esiin monta kysymystä.  Suojasiko ostaja johtajan asunto-omaisuuden mahdolliselta hintatason laskulta?  Kuka teki todelliset päätökset yhtiöissä?  Avoimia kohtia on monia ja osin tiedot jäävät ainakin vähäksi aikaa piiloon, kun Finanssivalvonta auliisti salasi selvityksensä.

Tapaus nostaa esiin myös verottajan osuuden työsuhde-etuuksien määrittelyssä.  Kenelle ja miksi nykymuotoisella etuuskäytännöllä halutaan etua tuottaa?  Jos verotettavaksi arvoksi määritellään murto-osa käyvästä arvosta, syntyy merkittävä veroton palkanlisä.  Toisaalta veroetu muiden tukiaisten tavoin vaikuttaa myös hintatasoon.  Eikä tämäkään ole tervettä.

Kun tämän kevään aikana tehdään päätöksiä valtion talouden tasapainottamisesta, työsuhde-etuusjärjestelmän karsimisella voidaan veropohjaa laajentaa merkittävästi.  Samalla oikeudenmukaisuuskin paranisi, koska nykyinen järjestelmä suosii nimenomaan hyväosaisia.  Otsikolla viittaan viikolla uutisoituun tutkimukseen, jonka mukaan rikkaat ovat muita kehevämpiä etujen tavoitteluun kyseenalaisin ja jopa laittomin keinoin.  Koska uutisessa erityisesti mainittiin käyttäytyminen liikenteessä, erityisesti autoetu joutaa huolellisen tarkastelun kohteeksi.