Kilpaurheilu on kaupallista viihdettä

Vast'ikään päättyneen jääkiekkoturnauksen jälkeen pitäisi laajemminkin olla selvää, että huippu-urheilu on enimmäkseen kaupallista viihdettä.  Tähän saakka on monissa yhteyksissä kehevästi vakuutettu sitä, miten suuri merkitys urheilijoilla on esikuvina ja urheilumenestyksellä kansallisen identiteetin vahvistajana.  Tämä on jo enimmäkseen historiaa.

Kaupallistunut kilpailutoiminta on todellinen hyötyjä säilyneestä suhteesta valtioon.  Tätä etua ei ole muulla liike-elämällä.  Lajit ja niiden tukijat saavat runsaasti ilmaista mainosaikaa tiedotusvälineissä.  Suorituspaikkoja rakennetaan paljolti verovaroilla.  Tukea tulee myös toimintaan.

Annetun tuen vastineeksi saadaan kohujuttuja, palkkarästejä, sopupelejä, kiellettyjä aineita ja sitä rataa.  Sen sijaan en usko, että yksikään sokeritautivaarassa oleva lisää liikuntaa kisojen tai kisamenestyksen siivittämänä.  Vaikutus saattaa olla jopa päinvastainen, jos kaikki "viralliset" kisaoluet on kitattu huolella.

Suurimpien tapahtumien näkyvinä tukijoina on yleensä nautintoaineiden valmistajia.  Tuotteet ovat runsaasti nautittuina haitallisia.  Tästä johtuen mainonta ei sovi yhteen esimerkiksi nuorisokasvatuksen kanssa.  Mainonnan kieltämisen tai rajoittamisen sijaan pitää harkita sitä, onko näistä lajeista sittenkään esikuviksi.

Mitä sitten alussa mainittuihin kisoihin tulee, ne menivät jokseenkin hyvin.  Vaikka parissa ottelussa katsomossa oli autiota, voittoa tuli sekä järjestäjille että televisioyhtiölle.  Eikä siinä ei ole mitään pahaa, koska liiketoiminnan pitää olla kannattavaa.