Suomalaiset operaattorit ovat tehneet viime aikoina puhelimen käytöstä rajattoman kallista. Kelvollisen liittymän kuukausimaksu on noussut noin kolminkertaiseksi 5:stä eurosta 15 euroon kuukaudessa.
Selitys tähän nousuun on rajattoman tiedonsiirron sisällyttäminen kaikkiin matkapuhelinliittymiin. Monelle meistä rajattomuus kostautuu kahdella tavalla. Ensiksikään kiinteän laajakaistan käyttäjille rajattomuus ei ole millään tavalla oleellinen tai tarpeellinen palvelu. Toisekseen EU-säädösten myötä rajattomuus on kostautumassa korotustarpeena nimenomaan niille, jotka eivät siirrä enempää koti- kuin ulkomaillakaan suuria tietomääriä.
Rajattomuudesta on lisäksi kaikille yksi yhteinen haitta. Kun siirrolla ei ole rajaa, voi vaikkapa teräväpiirtoelokuvaa pyörittää yötä päivää kenenkään katsomatta. Kaikkien palvelutaso huononee tämän seurauksena. Operaattoreiden väitteistä huolimatta langaton siirtokaistakaan ei ole mitenkään rajaton luonnonvara.
Elisa mukaan keskimääräinen tiedonsiirto on 13 gigatavua kuukaudessa. Olisi mielenkiintoista tietää siirtomäärän jakautuminen käyttäjien kesken. Joka tapauksessa operaattorien hinnoittelumalli suosii äänekkäiden himokäyttäjien ryhmää - "vaihdan, jos katto tulee"-tyyppejä.
Sonera toi markkinoille liittymän, jonka perusmaksulla voi siirtää 2 gigatavua kuukaudessa. Tämänkin kattoa on sittemmin korotettu 5 gigaan ja samalla kuukausimaksu kaksinkertaistettu. Vertailun vuoksi oman puhelimen tiedonsiirto on 0,1 - 0,3 gigatavua kuukaudessa.
Yhteinen ja ylimmäinen pyrkimys operaattoreilla on liittymäkohtaisen laskutuksen lisääminen. Tarpeen mukaisten liittymien tarjoaminen ei toteudu edes nopeuksissa. Toisin sanoen käyttäjät maksavat kymppejä, monet mahdollisesti jopa satasia vuodessa jokseenkin kiltisti tarpeettomasta palvelusta. On päivänselvää, että hyvin moni maksaa liikaa.
lauantai 22. lokakuuta 2016
lauantai 25. kesäkuuta 2016
Äänekkäiden änkyröiden erävoitto
Brittien kansanäänestys EUsta osoitti valitettavalla tavalla sen, mitä pääministeriehdokkaan (Cameron) päättämättömyys aiheuttaa. Kuvaavaa on, että päätös oli vastoin mm.
mielipidettä. Menneisyys otti erävoiton tulevaisuudesta.
Näissä äänestyksissä äänekkäät änkyrät äärilaidoiltakin saavat äänensä kuuluviin paljon paremmin kuin edustuksellisen demokratian kautta. EUn suurin "vika" lieneekin se, että nämä tahot eivät pääse pätemään tarpeeksi.
Populistisiksi liikkeiksi sanottujen joukkojen edustajat väittävät olevansa kansan asialla valtaeliittiä, rahamaailmaa tai kapitalisteja vastaan. Harvoin jos koskaan he määrittelevät keitä heidän kansaansa kuuluu.
Sata vuotta sitten suurilla joukoilla oli yhteisiä tavoitteita kuten ääni- ja vaalioikeus, naisten tasa-arvo, työläisten järjestäytymisoikeus sekä vaikkapa orjuuden ja rotuerottelun lopettaminen. Myöhemmin tulivat mm. paikalliset suojeluhankkeet. Nämä kaikki olivat jokseenkin ymmärrettäviä asioita useimmille ihmisille.
Nykyisin esillä ovat eri ryhmien tasa-arvo, kansainvälinen oikeudenmukaisuus, maailman lajuinen ympäristön suojelu jne. Näissä asioissa otettaisiin mieluusti käyttöön enemmistön diktatuuri vähemmistöjä ja muita maita kohtaan, koska sopiminen koetaan uhkaksi saavutetuille eduille.
- nuorempien ikäluokkien,
- kasvaviaen kaupunkien ja
- omaleimaisten alueiden
mielipidettä. Menneisyys otti erävoiton tulevaisuudesta.
Näissä äänestyksissä äänekkäät änkyrät äärilaidoiltakin saavat äänensä kuuluviin paljon paremmin kuin edustuksellisen demokratian kautta. EUn suurin "vika" lieneekin se, että nämä tahot eivät pääse pätemään tarpeeksi.
Populistisiksi liikkeiksi sanottujen joukkojen edustajat väittävät olevansa kansan asialla valtaeliittiä, rahamaailmaa tai kapitalisteja vastaan. Harvoin jos koskaan he määrittelevät keitä heidän kansaansa kuuluu.
Sata vuotta sitten suurilla joukoilla oli yhteisiä tavoitteita kuten ääni- ja vaalioikeus, naisten tasa-arvo, työläisten järjestäytymisoikeus sekä vaikkapa orjuuden ja rotuerottelun lopettaminen. Myöhemmin tulivat mm. paikalliset suojeluhankkeet. Nämä kaikki olivat jokseenkin ymmärrettäviä asioita useimmille ihmisille.
Nykyisin esillä ovat eri ryhmien tasa-arvo, kansainvälinen oikeudenmukaisuus, maailman lajuinen ympäristön suojelu jne. Näissä asioissa otettaisiin mieluusti käyttöön enemmistön diktatuuri vähemmistöjä ja muita maita kohtaan, koska sopiminen koetaan uhkaksi saavutetuille eduille.
maanantai 18. huhtikuuta 2016
Vastuun pakoilua nykyajassa
Sanonnan mukaan vastuu siirtyy kuulijalle, kun savolainen puhuu.
Nykyisin ovat osat vaihtuneet. Mediatyrkkyjen perässä ovat monet muutkin moottoriturvat ottaneet tavakseen siirtää kaiken vastuun omista ja muiden asioista suoraan kuulijalle.
Muusikko voi sanoa "kun sä meet studioon, ...". Urheilija valittelee epäonnistumistaan, että "kun sä oot kahden maalivahdin kanssa, ..". Näissä yhteyksissä olisi voinut ottaa vastuun itselleen ja käyttää rohkeasti minä-sanaa, koska tapahtuneella ei ole kuulijan kanssa mitään tekemistä.
Puhuttaessa yleisellä tasolla englannin vastaava ilmaus vaikuttaa, kun ei viitsitä kääntää asiaa oikeasti suomenkielelle. En siltikään liiemmin arvosta puhujaa, joka ei osaa jäsennellä sanomaansa edes persoonapronominien vertaa.
Oma lukunsa ovat ne kielinerot, jotka osaavat sujuvasti korvata minä-sanan jopa kolmella muulla henkilöön viittaavalla asemosanalla. Tulee jo mieleeni ohton tilalla käytetyt kiertoilmaukset.
Nykyisin ovat osat vaihtuneet. Mediatyrkkyjen perässä ovat monet muutkin moottoriturvat ottaneet tavakseen siirtää kaiken vastuun omista ja muiden asioista suoraan kuulijalle.
Muusikko voi sanoa "kun sä meet studioon, ...". Urheilija valittelee epäonnistumistaan, että "kun sä oot kahden maalivahdin kanssa, ..". Näissä yhteyksissä olisi voinut ottaa vastuun itselleen ja käyttää rohkeasti minä-sanaa, koska tapahtuneella ei ole kuulijan kanssa mitään tekemistä.
Puhuttaessa yleisellä tasolla englannin vastaava ilmaus vaikuttaa, kun ei viitsitä kääntää asiaa oikeasti suomenkielelle. En siltikään liiemmin arvosta puhujaa, joka ei osaa jäsennellä sanomaansa edes persoonapronominien vertaa.
Oma lukunsa ovat ne kielinerot, jotka osaavat sujuvasti korvata minä-sanan jopa kolmella muulla henkilöön viittaavalla asemosanalla. Tulee jo mieleeni ohton tilalla käytetyt kiertoilmaukset.
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Suhteellisuutta
Syksyn mittaan kovasti röyhisteltiin sillä, että Yle-veron alaraja nousee 51 eurosta 70 euroon. Tapaus on yksi esimerkki päätöksistä, jotka ovat noin keskimäärin varmaan oikeita, mutta joillekin epäoikeudenmukaisia. Tässä tapauksessa euron lisäys joidenkin tuloissa lisää verojen määrää suhteellisen reippaasti.
Porrastusta on monissa muissa tapauksissa. Esimerkkinä voisi käyttää joka syksyistä keskustelua koulukyydeistä. Muutaman kymmenen metrin ero naapureissa voi merkitä suurta eroa kyydityksissä.
Kolmas esimerkki on oman asunnon myyntivoiton verottomuus. Yhä useampi joutuu muuttamaan työn perässä nopeastikin uudelle paikkakunnalle.
Yhteistä näille esimerkeille on, että missään näissä porras ei olisi välttämätön. Yle-veron laskukaavaa olisi voitu rukata sen verran, ettei porrasta olisi tarvittu.
Koulukyydinkään ei tarvitsisi olla tietokoneiden aikakaudella tsaarin aikaisen taulukkokäytännön mukainen. Tietyn etäisyyden alittuessa kyyditys voisi osin maksullista, jos niin halutaan. Vastaavasti urheilullinen oppilas voisi saada korvausta kulkemastaan pidemmästä matkasta.
Vähimmilläänkin myyntivoiton verotus voisi olla suhteessa asumisaikaan. Parempi malli mielestäni olisi, että asuntoa käsiteltäisiin kuten muutakin omaisuutta. Puhdas myyntivoitto verotettaisiin ja myös tappio vahvistettaisiin. Tällä suitsittaisiin harmaata taloutta ja kuutamourakointia.
Mihin tarvitaan myöskään törkeä rattijuoppouden rajaa? Onko sillä suurikin ero, jos ajelee 1,19 tai 1,21 promillen lukemilla? Rangaistusasteikossa ei tarvita epäjatkuvuuskohtaa.
Ensimmäistä lukuun ottamatta vaihtoehdoissanikin voi olla viilaamista. Portaista ja luokista ei kuitenkaan ole mitään erityistä etua. Taloudessa ne aiheuttavat ainakin kannustinloukkuja.
Porrastusta on monissa muissa tapauksissa. Esimerkkinä voisi käyttää joka syksyistä keskustelua koulukyydeistä. Muutaman kymmenen metrin ero naapureissa voi merkitä suurta eroa kyydityksissä.
Kolmas esimerkki on oman asunnon myyntivoiton verottomuus. Yhä useampi joutuu muuttamaan työn perässä nopeastikin uudelle paikkakunnalle.
Yhteistä näille esimerkeille on, että missään näissä porras ei olisi välttämätön. Yle-veron laskukaavaa olisi voitu rukata sen verran, ettei porrasta olisi tarvittu.
Koulukyydinkään ei tarvitsisi olla tietokoneiden aikakaudella tsaarin aikaisen taulukkokäytännön mukainen. Tietyn etäisyyden alittuessa kyyditys voisi osin maksullista, jos niin halutaan. Vastaavasti urheilullinen oppilas voisi saada korvausta kulkemastaan pidemmästä matkasta.
Vähimmilläänkin myyntivoiton verotus voisi olla suhteessa asumisaikaan. Parempi malli mielestäni olisi, että asuntoa käsiteltäisiin kuten muutakin omaisuutta. Puhdas myyntivoitto verotettaisiin ja myös tappio vahvistettaisiin. Tällä suitsittaisiin harmaata taloutta ja kuutamourakointia.
Mihin tarvitaan myöskään törkeä rattijuoppouden rajaa? Onko sillä suurikin ero, jos ajelee 1,19 tai 1,21 promillen lukemilla? Rangaistusasteikossa ei tarvita epäjatkuvuuskohtaa.
Ensimmäistä lukuun ottamatta vaihtoehdoissanikin voi olla viilaamista. Portaista ja luokista ei kuitenkaan ole mitään erityistä etua. Taloudessa ne aiheuttavat ainakin kannustinloukkuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
