Suhteellisuutta

Syksyn mittaan kovasti röyhisteltiin sillä, että Yle-veron alaraja nousee 51 eurosta 70 euroon.  Tapaus on yksi esimerkki päätöksistä, jotka ovat noin keskimäärin varmaan oikeita, mutta joillekin epäoikeudenmukaisia.  Tässä tapauksessa euron lisäys joidenkin tuloissa lisää verojen määrää suhteellisen reippaasti.

Porrastusta on monissa muissa tapauksissa.  Esimerkkinä voisi käyttää joka syksyistä keskustelua koulukyydeistä.  Muutaman kymmenen metrin ero naapureissa voi merkitä suurta eroa kyydityksissä.

Kolmas esimerkki on oman asunnon myyntivoiton verottomuus.  Yhä useampi joutuu muuttamaan työn perässä nopeastikin uudelle paikkakunnalle.

Yhteistä näille esimerkeille on, että missään näissä porras ei olisi välttämätön.  Yle-veron laskukaavaa olisi voitu rukata sen verran, ettei porrasta olisi tarvittu.

Koulukyydinkään ei tarvitsisi olla tietokoneiden aikakaudella tsaarin aikaisen taulukkokäytännön mukainen.  Tietyn etäisyyden alittuessa kyyditys voisi osin maksullista, jos niin halutaan.  Vastaavasti urheilullinen oppilas voisi saada korvausta kulkemastaan pidemmästä matkasta.

Vähimmilläänkin myyntivoiton verotus voisi olla suhteessa asumisaikaan.  Parempi malli mielestäni olisi, että asuntoa käsiteltäisiin kuten muutakin omaisuutta.  Puhdas myyntivoitto verotettaisiin ja myös tappio vahvistettaisiin.  Tällä suitsittaisiin harmaata taloutta ja kuutamourakointia.

Mihin tarvitaan myöskään törkeä rattijuoppouden rajaa?  Onko sillä suurikin ero, jos ajelee 1,19 tai 1,21 promillen lukemilla?  Rangaistusasteikossa ei tarvita epäjatkuvuuskohtaa.

Ensimmäistä lukuun ottamatta vaihtoehdoissanikin voi olla viilaamista.  Portaista ja luokista ei kuitenkaan ole mitään erityistä etua.  Taloudessa ne aiheuttavat ainakin kannustinloukkuja.