Suosiako suomalaista

Silitin useampia paitoja kerralla.  Kauluksissa oli vielä sellaisiakin valmistajia kuin Arwid, Beat, Ewald ja Pallo.  Ikää saattaa olla jo kymmeniä vuosia, mutta kunto ei häviä kolmesti pestylle markettipaidalle.  Valmistusajankohtansa maineesta ja muodista minulla ei ole vähäisintäkään aavistusta.  Joukossa oli myös yksi Melka, jonka kunto ei ollut enää edellä mainittujen veroinen.  Sepä olikin jo portugalilainen.  En minä tietoisesti vanhoja paitoja kerää, vaan laitan roskiin huonoimmasta alkaen.

Silitellessä oli aikaa pohtia Nokia-uutisoinnin ympärillä käytyä keskustelua.  Ylimmillään ilo on kilpailevia tuotteita kantavien keskuudessa.  Siinä minua on askarruttanut yleisemminkin suhtautuminen kotimaiseen teollisuuteen.  Muut matkapuhelinten valmistajat eivät liiemmin työllistä suomalaisia eivätkä ole maksaneet veroja Suomeen nimeksikään.

Olen monesti pähkäillyt esimerkkinä juuri vaateteollisuuden alasajoa.  Kun talouslehden aikakausipainos esittelee pukeutumisvinkkejä liike-elämässä oleville, hinnat ovat nelinumeroisia ja valmistajat italialaisia tai englantilaisia.  Kellon pitää olla sveitsiläinen ja hinnan viisinumeroinen.  Artikkeli vilisee business-sanaa.  Tästä tulee väistämättä mieleen epäilys, että itsetunto-ongelma on suurimmillaan näissä piireissä.  Sieltä se leviää tavallisen kansan keskuuteen.  Onko niin, että perinteen puuttuessa nousukkaat opastavat toisiaan?  Maailmalta olemme nähneet, että hyvä tuote myy, vaikka sitä kauppaisi villa- tai t-paidassa.

Ainoastaan itsenäisyyspäivän vastaanotolla kotimainen saa julkisuutta jopa niin, että juhla paikoin latistuu mauttomaksi mainostempaukseksi suunnittelijoita listattaessa.  Ohjelman tiedoissa tulisikin olla maininta tuotesijoittelusta.  Toisaalta esillä oleva tuotevalikoima ei ole vaatekaupoissa myynnissä eikä työllistä kovinkaan paljon.  Monissa muissa maissa on toisin.  Vaikka markettitavara tuotaisiin Aasiasta, omallakin tuotannolla on sijansa ja sitä tehdään jopa vientimarkkinoille.