Moneen kertaan paikattu

Joskus olisi hyvä arvioida vaikkapa työmarkkinoita ilman historian painolastia.  Tässä pohdiskelen muutamia näkökohtia.

Työttömyysturva
Ymmärrän varsin hyvin, miksi suuretkaan työttömyysluvut eivät hetkauta ay-liikettä.  Merkittävä syy on nykyinen työttömyysturvan rahoitusmalli.  Peruspäiväraha maksetaan kokonaan verovaroista.  Ansiosidonnaisesta osuudesta suurin osa katetaan veroluonteisilla työttömyysvakuutusmaksuilla, joista työnantajat maksavat suuremman osan.  Kassojen jäsenmaksuilla katetaan vain pienen pieni murto-osa.

Tuskin kukaan esittäisi nykyistä mallia, jos aloitettaisiin tyhjältä pohjalta.  Ainoastaan kassat ja niitä ylläpitävät tahot hyötyvät tästä himmelistä.

Työnantajien maksuosuudelle on varsin vähän perusteita.  Yleisen työttömyyden lisääntyessä asiansa hyvin hoitavat ja työllistävät yritykset maksavat lomauttavien ja potkivien yritysten puolesta.

Selvä parannus olisi, jos työttömyysturvan ansiosidonnainen osuus perustuisi meidän työntekijöiden maksamaan työttömyysturvamaksuun.  Vapaaehtoisella kassojen jäsenyydellä voisi hankkia vielä lisäturvaa, mutta vain maksettujen jäsenmaksujen puitteissa.

Perhevapaat ja sairauspoissaolot
Perhekustannusten vaikutuksesta ja jaosta työnantajille keskustellaan ja väitellään ainakin kaikkien vaalien alla.  On varsin vaikea keksiä syitä, miksi työnantajan pitäisi ylipäätään osallistua mitenkään perhe-etuuksien kustannuksiin.  Ainakin parempana vaihtoehtona voisi olla tässäkin jonkinlainen vakuutusmalli.

Edellä kirjoitettu koskee myös sairausajan toimeentuloa.  Yrittäjä maksaa palkan, vaikkei voi myydä palvelua.

Työsuhde-etuudet
Mm. korkovähennysten leikkauksia on perusteltu markkinoiden toimivuudella.  Sama koskee liikunta- ja vapaa-ajan palveluita.  Lippusten, lappusten ja seteleiden verovähennysmahdollisuus menee varmasti myös hintoihin.  Lisäksi näiden etujen kohdentuminen on epätasa-arvoista ja suurelta osin epätarkoituksenmukaista.  Työmatkaliputkaan eivät tarvitse eri kohtelua.

Lisät
Kaavamainen ylityö- ja muiden lisien hinnoittelu on kovasti menneen ajan rasittamaa.  Esimerkiksi yötyö on todettu haitalliseksi ja rasittavaksi, mutta lauantait eivät monenkaan osalta ole päivää kummempia.  Lisät voisivat määräytyä paremmin kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Pitkät lomat
Julkisen puolen pidempiä lomaoikeuksia on perusteltu mm. alemmalla palkkatasolla.  Näin saattaa jossain määrin vielä olla, mutta ei ainakaan kauttaaltaan.  Toisaalta alemmasta palkkatasosta seuraa valitusta, ettei palkalla tule toimeen kasvukeskuksissa.
Perinteestä olisi tässäkin syytä vähitellen luopua ja saattaa työaika yksityisiä aloja vastaavaksi.  Tietenkin tämän tulee näkyä myös palkoissa.

Seuraamuksien arpajaiset

Rikesakkojen korotuksella saattaa olla hyväkin peruste.  Ei vain tule mieleen.  Rikesakko on jokseenkin yksinomaan pelottelukeino julkisen liikenteen tarkastusmaksun tapaan.  Esimerkiksi matkapuhelinta käytetään varsin yleisesti ajon aikana, koska valvonta on jokseenkin olematonta.  Samaten tarkastusmaksun epäilen kohdistuvan enimmäkseen satunnaisiin unohduksiin.  Enimmäkseen pummilla matkustavilta ei ole mistä ottaa.

Kummassakin tapauksessa tulee mieleen kiinalainen tuomiovallan käyttö.  Muutamia kiinni jääneitä rangaistaan pelottelutarkoituksessa mahdollisimman ankarasti.  Tarkoituskaan ei ole saada laajempaa muutosta aikaan.

Ainakaan omasta mielestäni tällainen arpajaisyhteiskunta ei ole tavoittelemisen arvoinen.  Pidän parempana kohtuullisempia seurauksia ja tiheämpää valvontaa.