Järjestään vuoden 2019 eduskuntavaaleja varten tehdyt vaalikoneet käyttävät kaupallisista mielipidekyselyistä tuttua kaavaa. Käyttäjältä kysytään, kuinka paljon hän on samaa tai erimieltä annetuista kysymyksistä. Useimmiten osaamme vastata kysymykseen "ostatko auton/asunnon/puhelimen seuraavan puolen vuoden aikana". Kaavamainen ja painoarvoton kysely on helppo tulosten käsittelyn kannalta.
Joihinkin vaalikoneiden kysymyksiin kaavamaisuus sopii. YLEn 9/30 "Euron ulkopuolella Suomi pärjäisi paremmin" on pelkkä mielipidekysymys, johon nämä mallit on tehty. HSn 2/30 "... vanhuksen omaisuutta tulisi käyttää hoivamaksujen kattamiseen" tai Kalevan kysymys polttomoottoriautojen kieltämisestä ovat myös kohtuullisen yksikäsitteisiä, koska joko toimitaan tai sitten ei. Näissä ei liene epäselvyyttä mielipiteestä, vaikka vastaaja olisi eri mieltä. Tosin Kalevan kysymys ei tarkenna polttoainetta, mikä on kuitenkin se tärkein tekijä.
Useimmissa tapauksissa jää enemmän tulkinnan varaa, koska on mahdollista toimia myös päinvastaiseen suuntaan. Ensimmäiseksi esimerkiksi otan YLEn 11/30 "Vanhustenhoidon ulkoistamista yksityisille toimijoille tulee lisätä". Samaa mieltä olevilla ei ole vaikeuksia. Entä mitä vastaavat ehdokas ja äänestäjä, jotka ovat tyytyväisiä juuri nykyiseen tilanteeseen ja osaavat sen sanoa? Entä miten he vastaavat, jos haluaisivat pitää vain ylikansalliset kurissa?
Vastaavasti HSn kysymyksestä 1/30 "Terveyskeskuksen lääkäri- ja hoitajakäyntien tulisi olla asiakkaalle maksuttomia" samaa mieltä olevat tietävät oikean vastauksen. Mitä tekijä tarkoittaa esimerkiksi vaihtoehdolla jonkin verran eri mieltä: alennettava vai korotettava nykyisiä maksuja. Kalevan vaalikoneen liu'un paikka voisi olla keskellä, jos ei haluta muutosta. Tämäkin on kuitenkin pelkkä arvaus.
Koska eri mieltä olevat joutuvat arpomaan vaihtoehdoista, jää ainakin jonkinlainen taktikoinnin mahdollisuus. Onko "ei osaa sanoa" oikeasti keskellä vai kaukana?
tiistai 26. maaliskuuta 2019
lauantai 9. maaliskuuta 2019
Sotesopan keittoa seuratessa
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisyrityksiä seuratessa on huomioni kiinnittynyt moniin seikkoihin. On varsin ymmärrettävää esittää arvostelua ilman korvaavaa vaihtoehtoa, koska sehän vaatisi enemmän perehtymistä ja altistaisi vasta-arvostelulle.
Asiantuntijoiden asema ja merkitys on jäänyt epämääräiseksi. Tuskin soteuudistusta ovat ministerit itse kirjoittaneet ilman asiantuntijoita. Toisaalta asiantuntijat ovat olleet myös valiokuntien kuultavina. Silti toistuvasti näkemyksissä on ollut ristiriita. Mahdollisia syitä on ainakin kolme. Ensinnäkin, ovatko valmistelua ohjanneet poliittisesti asetetut rajat ja mahdollisesti myös "pörriäiset". Myös valiokunnissa säädöksiä voidaan tulkita värittyneesti. Lisäksi on mahdollista, että valmisteluun osallistuvien ja lausuntoja antavien asiantuntijoiden välissä on reviirieroja.
Asiantuntija ja asianosainen ovat myös sekoittuneet. Oman käsitykseni mukaan henkilöstöryhmät, yhtymien johtajat, kuntapäättäjät sekä ihan erityisesti käätyjä kantavat kaupunkien johtajat ja pormestarit ovat enemmänkin asianosaisia ja vain pieneltä osalta riippumattomia asiantuntijoita.
Ihan erityisesti on ihmetyttänyt mieltymys nykyisiin rakenteisiin. Maakuntahallintohan olisi merkinnyt lukemattomien kuntainliittojen loppua. Ilmeisesti monella on pelko oman luottamuspaikan menetyksestä ja sitä kautta jopa kunnallisjärjestöjen puolueverotulojen vähenemisestä. Muutoin ei ole selitettävissä hallinnon suoraviivaistamisen kohtaama vastustus.
Osan maakuntien tehtävistä olisi voinut jättää liitettäväksi vasta myöhemmin. Verotusoikeus sen sijaan on hyvin oleellinen puuttuva pala kokonaisuudesta. Olen aivan varma, että tulevat hallitukset olisivat kyenneet tekemään tarvittavia korjauksia. Tässä tullaan siihen, että yhdenasianliikkeet eivät voineet tukea uudistusta omista syistään juuri tätä esitystä. Vihreille ei sopinut muutos ympäristöhallinnossa, perussuomalaisten mieliksi uudistukseen ei kytketty maahanmuuttoa, vasemmistoliiton mukaan yritystoiminta on suotavaa vain tappiollisena ja ruotsalaiset olisivat voineet kannattaa vain ministerin kautta.
On tietenkin mahdollista, että oikeasti asiat ovat riidelleet. Tiedotusvälineissä toimittajien haastatellessa toisiaan toiminta on näyttäytynyt välillä saippuasarjalta, mikä ei välttämättä silti vastaa täysin todellisuutta.
Asiantuntijoiden asema ja merkitys on jäänyt epämääräiseksi. Tuskin soteuudistusta ovat ministerit itse kirjoittaneet ilman asiantuntijoita. Toisaalta asiantuntijat ovat olleet myös valiokuntien kuultavina. Silti toistuvasti näkemyksissä on ollut ristiriita. Mahdollisia syitä on ainakin kolme. Ensinnäkin, ovatko valmistelua ohjanneet poliittisesti asetetut rajat ja mahdollisesti myös "pörriäiset". Myös valiokunnissa säädöksiä voidaan tulkita värittyneesti. Lisäksi on mahdollista, että valmisteluun osallistuvien ja lausuntoja antavien asiantuntijoiden välissä on reviirieroja.
Asiantuntija ja asianosainen ovat myös sekoittuneet. Oman käsitykseni mukaan henkilöstöryhmät, yhtymien johtajat, kuntapäättäjät sekä ihan erityisesti käätyjä kantavat kaupunkien johtajat ja pormestarit ovat enemmänkin asianosaisia ja vain pieneltä osalta riippumattomia asiantuntijoita.
Ihan erityisesti on ihmetyttänyt mieltymys nykyisiin rakenteisiin. Maakuntahallintohan olisi merkinnyt lukemattomien kuntainliittojen loppua. Ilmeisesti monella on pelko oman luottamuspaikan menetyksestä ja sitä kautta jopa kunnallisjärjestöjen puolueverotulojen vähenemisestä. Muutoin ei ole selitettävissä hallinnon suoraviivaistamisen kohtaama vastustus.
Osan maakuntien tehtävistä olisi voinut jättää liitettäväksi vasta myöhemmin. Verotusoikeus sen sijaan on hyvin oleellinen puuttuva pala kokonaisuudesta. Olen aivan varma, että tulevat hallitukset olisivat kyenneet tekemään tarvittavia korjauksia. Tässä tullaan siihen, että yhdenasianliikkeet eivät voineet tukea uudistusta omista syistään juuri tätä esitystä. Vihreille ei sopinut muutos ympäristöhallinnossa, perussuomalaisten mieliksi uudistukseen ei kytketty maahanmuuttoa, vasemmistoliiton mukaan yritystoiminta on suotavaa vain tappiollisena ja ruotsalaiset olisivat voineet kannattaa vain ministerin kautta.
On tietenkin mahdollista, että oikeasti asiat ovat riidelleet. Tiedotusvälineissä toimittajien haastatellessa toisiaan toiminta on näyttäytynyt välillä saippuasarjalta, mikä ei välttämättä silti vastaa täysin todellisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
