Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisyrityksiä seuratessa on huomioni kiinnittynyt moniin seikkoihin. On varsin ymmärrettävää esittää arvostelua ilman korvaavaa vaihtoehtoa, koska sehän vaatisi enemmän perehtymistä ja altistaisi vasta-arvostelulle.
Asiantuntijoiden asema ja merkitys on jäänyt epämääräiseksi. Tuskin soteuudistusta ovat ministerit itse kirjoittaneet ilman asiantuntijoita. Toisaalta asiantuntijat ovat olleet myös valiokuntien kuultavina. Silti toistuvasti näkemyksissä on ollut ristiriita. Mahdollisia syitä on ainakin kolme. Ensinnäkin, ovatko valmistelua ohjanneet poliittisesti asetetut rajat ja mahdollisesti myös "pörriäiset". Myös valiokunnissa säädöksiä voidaan tulkita värittyneesti. Lisäksi on mahdollista, että valmisteluun osallistuvien ja lausuntoja antavien asiantuntijoiden välissä on reviirieroja.
Asiantuntija ja asianosainen ovat myös sekoittuneet. Oman käsitykseni mukaan henkilöstöryhmät, yhtymien johtajat, kuntapäättäjät sekä ihan erityisesti käätyjä kantavat kaupunkien johtajat ja pormestarit ovat enemmänkin asianosaisia ja vain pieneltä osalta riippumattomia asiantuntijoita.
Ihan erityisesti on ihmetyttänyt mieltymys nykyisiin rakenteisiin. Maakuntahallintohan olisi merkinnyt lukemattomien kuntainliittojen loppua. Ilmeisesti monella on pelko oman luottamuspaikan menetyksestä ja sitä kautta jopa kunnallisjärjestöjen puolueverotulojen vähenemisestä. Muutoin ei ole selitettävissä hallinnon suoraviivaistamisen kohtaama vastustus.
Osan maakuntien tehtävistä olisi voinut jättää liitettäväksi vasta myöhemmin. Verotusoikeus sen sijaan on hyvin oleellinen puuttuva pala kokonaisuudesta. Olen aivan varma, että tulevat hallitukset olisivat kyenneet tekemään tarvittavia korjauksia. Tässä tullaan siihen, että yhdenasianliikkeet eivät voineet tukea uudistusta omista syistään juuri tätä esitystä. Vihreille ei sopinut muutos ympäristöhallinnossa, perussuomalaisten mieliksi uudistukseen ei kytketty maahanmuuttoa, vasemmistoliiton mukaan yritystoiminta on suotavaa vain tappiollisena ja ruotsalaiset olisivat voineet kannattaa vain ministerin kautta.
On tietenkin mahdollista, että oikeasti asiat ovat riidelleet. Tiedotusvälineissä toimittajien haastatellessa toisiaan toiminta on näyttäytynyt välillä saippuasarjalta, mikä ei välttämättä silti vastaa täysin todellisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti