Helppokäyttöisyyden vaikeus

Vuosi sitten oli uhka, että Sonera kerää vanhukselta puhelinlangan rullalle. Niinpä päätimme hankkia samalla sekä kännykän että pöytäpuhelimen joululahjaksi. Kummankin piti olla helppokäyttöinen.

Nyt vajaan vuoden kokemuksella voi todeta, että tuotteissa on vielä runsaasti kehittämistä. Syyksi suurten valmistajien haluttomuuteen tarjota helppokäyttöistä puhelinta voisi arvella tehtävän vaikeutta. Alla mainitut seikat koskevat mainittujen laitteiden lisäksi varmasti monia muitakin malleja. Ennen hankintaa kannattaa ehdottomasti lukea laitteen käyttöohje.

Kännykkä on Doro 330gsm. Se oli ensisilmäyksellä sopivan kokoinen ja ominaisuuksia oli aivan riittävästi.

• Jo ensimmäisiä asetuksia tehdessä tuli ilmi, että sivupainike ei sovi helppokäyttöpuhelimeen. Toisaalta painikkeen liikuttelu ja painaminen sekä toisaalta painikkeen käyttö yhdessä muiden näppäinten kanssa valikoissa on jopa vaativampaa kuin tavanomaisen puhelimen käyttäminen.
• Puhelun katkaisun ja virtanäppäimen yhdistäminen ei myöskään sovi helppokäyttöpuhelimeen.
• Lepotilassa puhelimen näyttö on täysin pimeä, joten puhelin voi epähuomiossa olla myös pitkän aikaa kiinni.

Tämän Doron valikko ei ole helpoimmasta päästä, mutta tämä seikka ei juurikaan haittaa laitteen käyttäjää. Satunnaiselle avustajalle se on haasteellinen.

Pöytäpuhelimeksi tuli ostettua Think TIT-900 GSM. Esittelytekstistä huolimatta tämä puhelin ei sovellu erityisen hyvin ikäihmisille.

• Pelkästään englanninkielisten näppäin- ja valikkotekstien vuoksi puhelin ei sovellu ikäihmisille. Kieli tosin mainittiin esitteessä, muttei oltu tarkkoina.
• Käyttöohje on painettu ikäihmisille sopimattomalla pienellä kirjasinlajilla. Käyttöohjeessa ei ole sisällysluetteloa, joten toimintojen hakeminen vaatii erityistä tarkkuutta. Lisäksi osa käyttöohjeesta on jäänyt englanniksi.
• Käyttöohjeessa ja puhelimen toiminnassa on ristiriitaisuuksia.
• Puhelimen näppäintoiminnot eivät ole johdonmukaisia. Kohderyhmälle näppäinten kaksoistoiminnot eivät yksinkertaisesti sovellu. Puhelun avaus- ja sulkunäppäimet pitää olla erillään ja paremmin merkittyjä.
• Pikavalinnat eivät ole aitoja. Ne ovat numeroiden toisintoja, joita pitää siis painaa pidempään. Vanhemmille ihmisille eivät eri pituiset painallukset ole helppoja.

Oma lukunsa on, että tämä laitteen toiminnassa on selviä puutteita.

• Akun varaustilaa osoittava palkki lienee hämäystä, koska akku loppuu palkin lyhentymättä.
• Joko virtakytkin on kehnoa tekoa tai laitteen käynnistyminen on hapuilevaa, mutta jokaisella käynnistyskerralla ei voinut olla varma toiminnasta.
• Kelloa pitää asettaa aikaan vähän väliä. Mihin tuota akkua oikein käytetään?
• Kansainvälisessä muodossa tallennetut numerot (+358..) näkyvät muodossa +?2#?358.. eivätkä toimi soitettaessa.
• Laite on käynyt jo kahdesti huollossa.

Molempien laitteiden käyttöohjeissa selostetaan näppäintoimintoja. Kuitenkin kohderyhmälle olisivat välttämättömiä tilanneohjeet, joissa kaikki tarvittavat valinnat selitetään aivan alusta pitäen.

Laitteiden numeronäppäimet ovat kookkaat ja hyvin merkityt. Tässä Doron kännykkä eroaa edukseen tavanomaisista matkapuhelimista.

Vaalikikkailua pitäisi välttää

Tämän syksyn kestoaihe vaalirahoituksesta voi pudottaa jonkin verran seuraavien vaalien äänestysprosenttia. Edustajiemme kovakorvaisuus kansan mielipidettä kohtaan mediamaksusta tai YLE-verosta pudottaa ehkäpä enemmän. Eduskunnan täydellinen piittaamattomuus kansalaismielipiteestä esimerkiksi autoveroasioissa on suorastaan rapauttanut kiinnostusta politiikkaan ja virkakuntaan. Tässä muutos tuli vasta EU:n painostuksen seurauksena.

Jos politiikan sisältö ei vastaa äänestäjien näkemyksiä, on turha odottaa vaalivilkkauden lisääntymistä vaalien aikaa tai tapaa muuttamalla.

Äänestysprosentin lasku ei johdu vaalikuukaudesta. Eduskuntavaalien siirtäminen pääsiäisen sekaan on epätoivoista kikkailua. Yhä harvempi vierailee vaalikojuilla ja vastaavasti tiedotusvälineiden merkitys kasvaa.

Tarja Cronberg pelasi uhkapeliä ja hävisi. Tämän ei todellakaan ole vaalijärjestelmän vika. Vaikka äänikynnys Pohjois-Karjalassa on prosenteissa korkea, ei se ole äänimääränä poikkeava. Pienillä luvuilla prosentit helposti hämäävät. Vaalilaskennan tahallinen mutkistaminen tuskin lisää kiinnostavuutta.

Vanhasen esitys kunnallis- ja EU-vaalien yhdistämisestä olisi tarkemman harkinnan arvoinen. Valtuustojen toimikauden yhtenäistäminen EU-parlamentin kanssa ei aiheuttane suurta ongelmaa.

Media, ihmisen paras ystävä?

Entinen sanomalehti Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen julkaisi tänä syksynä kirjan "Median mahti", jossa käydään läpi julkisuuden paineessa paikkansa jättäneiden tapauksia. Uimonen on useissa yhteyksissä luonnehtinut median muuttumista sylikoirasta vallan vahtikoiraksi. Tämä koiravertaus saattaa kuvata kehitystä jopa enemmän kuin kirjoittaja tarkoittaakaan.

En ole mikään koirien tuntija, mutta oletan sylikoiran olevan säyseä kaikkia kohtaan. Sen sijaan vahtikoira pitää tuntemattomat loitolla. Omistajaansa se tottelee nöyrästi. Ja sanotaanhan, että koira ei pure ruokkivaa kättä.

Pisteveroille piste

Voi olla, että virvoitusjuoma- ja makeisveroja kannatetaan muka kansanterveyden nimissä. Tosiasiassa vaikutus voi olla jopa päinvastainen, koska verot ovat pelkästään määriin perustuvia sisällöstä riippumatta. Nämä verot ovatkin lähinnä fiskaalisia peitepuheista huolimatta.

Pisteveroilla on aina kilpailua vääristävä vaikutus, niin tässäkin. Virvoitusjuomaveron takia parhaita marja- ja hedelmämehuja ei kannata edes tuoda markkinoille kilpailemaan sokeriliemien kanssa. Makeisissakin on eroja, mutta ne eivät tule veroperusteissa esiin.

Toisaalta sokeristen virvoitusjuomien ja makeisten veroisia kansanterveyden vihollisia ovat monet muut vähemmän verotetut tuotteet. Esimerkkinä mainitsen nämä kotimaiset lettuhillot, joissa on sokerin ja lisäaineiden ohella vähän marjojakin. Toiseksi esimerkiksi otan kaakaojuomajauheet, joissa sokeriin on sotkettu vähän kaakaota.

Parempi lähtökohta olisikin energiaan tai sokerin määrään perustuva vero, jos jotain on välttämätöntä erikseen verottaa.

Tarpeeton vaalilakiuudistus

Eduskuntavaalien vaalitavan esitetty uudistaminen on jokseenkin tarpeetonta ja jopa haitallista. Piilevän äänikynnyksen korvaaminen vaalilakiin kirjatulla äänikynnyksellä on turhanpäiväistä näpertelyä. Kun samalla laskennasta tulisi huomattavasti nykyistä monimutkaisempaa, ei uudistusesitystä voi pitää mitenkään onnistuneena.

Vaikka pienessä vaalipiirissä piilevä kynnys voi olla prosentteina suuri, on kyse suhteellisen pienestä määrästä ääniä. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa joku ehdokas otti tietoisen riskin eikä päässyt läpi. Tämän tapauksen perusteella ei ole tarvetta muutoksiin. Ehdotettuun järjestelmään sisältyy ehkäpä enemmänkin arvaamattomuutta.

TV-maksusta mediamaksuun

Ehdotus on vain pienen pieni parannus aikaisempaan. Parannus sikäli, että yhteen laitetyyppiin sidottu maksu on aikansa elänyt. Myös maksupinnaus jäänee historiaan.

Suuri epäoikeudenmukaisuus säilyisi uudessakin mallissa. Yksinäinen eläkeläinen, opiskelija tai vaikkapa työpaikan takia toisella paikkakunnalla kortteeraava maksaisi uudessakin mallissa kohtuuttomasti. Tasaveromalli saikin ihmeteltävän laajan poliittisen kannatuksen YLEn ohjauksessa olleessa Lintilän työryhmässä.

Budjettirahoitus olisi huomattavasti parempi. Julkinen palvelu kustannettakoon julkisista varoista. On merkillinen vaatimus, että YLEn rahoituksen ei tarvitsisi olla mitenkään riippuvainen maan muusta taloudesta.

Lippukauppa kuriin

Lippupiste möhli niin perin pohjin, että nousseen kohun myötä voisi toivoa useitakin parannuksia. Koko lippukauppa tarvitsisi samanlaista keppiä, jota EU näytti lentoyhtiöille.

Lipun hinnan lisäksi tulee kaikennäköistä lisämaksua. Tilauspuhelin on maksullinen, vaikkei palvelun saannista ole mitään takeita. Tämähän suorastaan houkuttelee hitaaseen palveluun. On kohtuutonta, että liki kahden euron minuuttimaksulla jonottajat pääsevät keskustelemaan keskenään.

Jos lippuja ei ole saatavissa mistään nettohintaan, olisi myyntikulut sisällytettävä suoraan hintaan. Siis lipun hinnaksi pitäisi ilmoittaa se hinta, joka lipulle vähintään tulee.

Järjestäjät voisivat noudattaa joulumyynnin periaatetta, missä hinta on aluksi korkeampi ja laskee ajan myötä. Myyntiruuhka lienee kuitenkin on osa mainoskampanjaa, eikä siitä edes haluta eroon.

Itse välttelen nettimyyntiä myös pakkorekisteröinnin vuoksi. On merkillistä, että yhden teatterilipun osto on mutkikkaampaa kuin lentolipun ja hotellin varaaminen.

Enpä sen puoleen ole kiinnostunut jonottamisestakaan, joten nämä syrjä-Suomessa pidettävät mega-, giga-, super- ja hyper-tilaisuudet jääkööt väliin.

Robin Hoodejako internetyhteisössä?

Maanantaina sattui silmiin, että Britanniassa harkitaan laajakaistaveroa. Tänään perjantaina naapurisaarelta Irlannista tuli uutinen, että paikallinen operaattori katkaisee yhteydet piraateilta. Saamaan ongelmaan on suunnitteilla kaksi liki päinvastaista lähestymistapaa.

Jollen väärin arvaa, vastakkaiset leirit kannattaisivat ensimmäistä vaihtoehtoa. Viihdeteollisuudelle on aivan sama, mistä eurot tulevat tasaisena virtana. Laitonta materiaalia hakeville imuuttajille on aivan sama kuka maksaa, kunhan itse ei tarvitse vaivautua. Kummassakaan leirissä ei oikeudenmukaisuudella ja kohtuudella ole sijaa.

Tavallisten netin käyttäjien on syytä ryhdistäytyä, ettei käy kuten tallennustarvikkeiden kohdalla. Niistä perittäviä varoja alan junttajärjestöt voivat käytellä huomattavasti vapaammin kuin tallennemyynnistä kerättäviä tuloja. Vähät siitä, vaikka talletettaisiin omia tuotoksia.