Kieltolaista nykyaikaan

YLEn A2:n teemana on Känni-ilta.  Johdantoteksti vilisee kielto- ja rajoitusehdotuksia.  Itse en ole kieltojen enkä rajoitusten kannalla.  Toisaalta en missään tapauksessa pidä myöskään jatkuvasta juopottelusta enkä kohtuuttomasta kännäyksestä.


Olisi vähitellen aika havaita, että alkoholiongelmat eivät ratkea valtiojohtoisesti.  Kun sääntöjä ja rajoituksia lisätään, kansalaisten asenteet kääntyvät näitä vastaan ja samalla alkoholihaitat tulevat hyväksytymmiksi.  Vastaavasti lakien lievennykset ja EU-jäsenyyden myötä tapahtunut hintojen lasku ovat muuttaneet asenteita jyrkemmiksi juopottelua vastaan.  Tämä on hyvä suunta, mutta se ei nimenomaan ole peruste tiukennuksille.

Hintojen pudottaminen tehtiin tarkoituksella kerralla, jotta voitaisiin taivastella räjähtäneitä kulutuslukemia.  Olihan selvää, että padon purkaminen aiheuttaa tulvan.  Kulutus ei tainnut kuitenkaan nousta riittävästi ja on kääntynyt jopa laskuun, joten näiltä ammattinsa ja asenteensa puolesta huolestuneilta lähti paras terä.

Tutkija Kimmo Herttua on jossain haastattelussa todennut, että sata vuotta harjoitettu tiukka valtiojohtoinen alkoholipolitiikka on estänyt luontevan suhtautumisen alkoholiin.  Ongelmakäytöllä perustellaan rajoituksia, jotka kohdistuvat melkeinpä yksinomaan keskivertoihmisiin.

Kello 9:n sääntö on hyvä esimerkki huonoista kielloista.  Se kiusaa enimmäkseen niitä tavallisia kansalaisia, jotka asioisivat kaupassa ruuhkia välttääkseen heti aamulla.  Myös mökille lähtiessään voisi käydä kaupassa, koska syrjäseuduilta kaupat ovat sulkeneet ovensa.  Myös ulkomaalaiset ovat juuri tämän kiellon kohdalla muistaneet olevansa juuri Suomessa.

Toinen järjetön kielto on väkevien kohdalla.  Nykyaikana on hyvin erikoista, ettei Alkon verkkosivuilla ole edes hinnastoa.  Tälläkään kiellolla ei raitisteta ketään, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Itse en olisi kieltämässä esimerkiksi olutmainontaa urheilukilpailuissa.  Alkoholimainonta on tiiviisti mukana esimerkiksi moottoriurheilun rahoituksessa.  Olisikin aika havaita ja tunnustaa, että huippu- ja kilpaurheilu ovat puhtaasti kaupallista liiketoimintaa.  Huippu-urheilun yhteys nuorisokasvatukseen ja terveysliikuntaan on olematon ja vaikutus on jopa haitallinen.  Viime kevään torihillunta osoitti, että mitalijuhlat ovat paremminkin K18 kuin S.  Urheilu pitäisi asemoida uudelleen yhteiskunnassa.