Satuin lukemaan 18.10. julkaistua HS:n juttua Portugaliin muuttaneista veropakolaisista. Pankin entisen sijoitusjohtajan lausunto kiinnitti erityisesti huomiota. Hän monen muun Portugaliin muuttaneen tavoin on kokenut suomalaisen verotuksen "epäreiluksi, epäoikeudenmukaiseksi ja järjettömäksi". Enimmäkseen HS:n haastattelemat johtajat kokevat "maksaneensa itse ja muita työllistämällä jo riittävästi veroja".
Sikäli kun olen ymmärtänyt, haastateltaviin ei kuulu ketään erityisen epäreilusti kohdeltua. Jokainen on saanut jo työuransa aikana kohtuullistakin runsaamman korvauksen työnantajalleen uhraamastaan ajasta. Esitettyjen lukujen valossa eläkepäivinäkään ei tarvitse puutetta nähdä.
Yhtä juristia lukuun ottamatta muut jutussa mainitut taitavat olla entisiä palkkajohtajia. Puhe muiden työllistämisestä on siten rehvastelemista olemattomilla ansioilla. Saattaapi monen kohdalla jopa olla, että on uransa aikana irtisanonut enemmän kuin työllistänyt.
tiistai 27. lokakuuta 2015
sunnuntai 20. syyskuuta 2015
Moneen kertaan paikattu
Joskus olisi hyvä arvioida vaikkapa työmarkkinoita ilman historian painolastia. Tässä pohdiskelen muutamia näkökohtia.
Työttömyysturva
Ymmärrän varsin hyvin, miksi suuretkaan työttömyysluvut eivät hetkauta ay-liikettä. Merkittävä syy on nykyinen työttömyysturvan rahoitusmalli. Peruspäiväraha maksetaan kokonaan verovaroista. Ansiosidonnaisesta osuudesta suurin osa katetaan veroluonteisilla työttömyysvakuutusmaksuilla, joista työnantajat maksavat suuremman osan. Kassojen jäsenmaksuilla katetaan vain pienen pieni murto-osa.
Tuskin kukaan esittäisi nykyistä mallia, jos aloitettaisiin tyhjältä pohjalta. Ainoastaan kassat ja niitä ylläpitävät tahot hyötyvät tästä himmelistä.
Työnantajien maksuosuudelle on varsin vähän perusteita. Yleisen työttömyyden lisääntyessä asiansa hyvin hoitavat ja työllistävät yritykset maksavat lomauttavien ja potkivien yritysten puolesta.
Selvä parannus olisi, jos työttömyysturvan ansiosidonnainen osuus perustuisi meidän työntekijöiden maksamaan työttömyysturvamaksuun. Vapaaehtoisella kassojen jäsenyydellä voisi hankkia vielä lisäturvaa, mutta vain maksettujen jäsenmaksujen puitteissa.
Perhevapaat ja sairauspoissaolot
Perhekustannusten vaikutuksesta ja jaosta työnantajille keskustellaan ja väitellään ainakin kaikkien vaalien alla. On varsin vaikea keksiä syitä, miksi työnantajan pitäisi ylipäätään osallistua mitenkään perhe-etuuksien kustannuksiin. Ainakin parempana vaihtoehtona voisi olla tässäkin jonkinlainen vakuutusmalli.
Edellä kirjoitettu koskee myös sairausajan toimeentuloa. Yrittäjä maksaa palkan, vaikkei voi myydä palvelua.
Työsuhde-etuudet
Mm. korkovähennysten leikkauksia on perusteltu markkinoiden toimivuudella. Sama koskee liikunta- ja vapaa-ajan palveluita. Lippusten, lappusten ja seteleiden verovähennysmahdollisuus menee varmasti myös hintoihin. Lisäksi näiden etujen kohdentuminen on epätasa-arvoista ja suurelta osin epätarkoituksenmukaista. Työmatkaliputkaan eivät tarvitse eri kohtelua.
Lisät
Kaavamainen ylityö- ja muiden lisien hinnoittelu on kovasti menneen ajan rasittamaa. Esimerkiksi yötyö on todettu haitalliseksi ja rasittavaksi, mutta lauantait eivät monenkaan osalta ole päivää kummempia. Lisät voisivat määräytyä paremmin kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Pitkät lomat
Julkisen puolen pidempiä lomaoikeuksia on perusteltu mm. alemmalla palkkatasolla. Näin saattaa jossain määrin vielä olla, mutta ei ainakaan kauttaaltaan. Toisaalta alemmasta palkkatasosta seuraa valitusta, ettei palkalla tule toimeen kasvukeskuksissa.
Perinteestä olisi tässäkin syytä vähitellen luopua ja saattaa työaika yksityisiä aloja vastaavaksi. Tietenkin tämän tulee näkyä myös palkoissa.
Työttömyysturva
Ymmärrän varsin hyvin, miksi suuretkaan työttömyysluvut eivät hetkauta ay-liikettä. Merkittävä syy on nykyinen työttömyysturvan rahoitusmalli. Peruspäiväraha maksetaan kokonaan verovaroista. Ansiosidonnaisesta osuudesta suurin osa katetaan veroluonteisilla työttömyysvakuutusmaksuilla, joista työnantajat maksavat suuremman osan. Kassojen jäsenmaksuilla katetaan vain pienen pieni murto-osa.
Tuskin kukaan esittäisi nykyistä mallia, jos aloitettaisiin tyhjältä pohjalta. Ainoastaan kassat ja niitä ylläpitävät tahot hyötyvät tästä himmelistä.
Työnantajien maksuosuudelle on varsin vähän perusteita. Yleisen työttömyyden lisääntyessä asiansa hyvin hoitavat ja työllistävät yritykset maksavat lomauttavien ja potkivien yritysten puolesta.
Selvä parannus olisi, jos työttömyysturvan ansiosidonnainen osuus perustuisi meidän työntekijöiden maksamaan työttömyysturvamaksuun. Vapaaehtoisella kassojen jäsenyydellä voisi hankkia vielä lisäturvaa, mutta vain maksettujen jäsenmaksujen puitteissa.
Perhevapaat ja sairauspoissaolot
Perhekustannusten vaikutuksesta ja jaosta työnantajille keskustellaan ja väitellään ainakin kaikkien vaalien alla. On varsin vaikea keksiä syitä, miksi työnantajan pitäisi ylipäätään osallistua mitenkään perhe-etuuksien kustannuksiin. Ainakin parempana vaihtoehtona voisi olla tässäkin jonkinlainen vakuutusmalli.
Edellä kirjoitettu koskee myös sairausajan toimeentuloa. Yrittäjä maksaa palkan, vaikkei voi myydä palvelua.
Työsuhde-etuudet
Mm. korkovähennysten leikkauksia on perusteltu markkinoiden toimivuudella. Sama koskee liikunta- ja vapaa-ajan palveluita. Lippusten, lappusten ja seteleiden verovähennysmahdollisuus menee varmasti myös hintoihin. Lisäksi näiden etujen kohdentuminen on epätasa-arvoista ja suurelta osin epätarkoituksenmukaista. Työmatkaliputkaan eivät tarvitse eri kohtelua.
Lisät
Kaavamainen ylityö- ja muiden lisien hinnoittelu on kovasti menneen ajan rasittamaa. Esimerkiksi yötyö on todettu haitalliseksi ja rasittavaksi, mutta lauantait eivät monenkaan osalta ole päivää kummempia. Lisät voisivat määräytyä paremmin kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Pitkät lomat
Julkisen puolen pidempiä lomaoikeuksia on perusteltu mm. alemmalla palkkatasolla. Näin saattaa jossain määrin vielä olla, mutta ei ainakaan kauttaaltaan. Toisaalta alemmasta palkkatasosta seuraa valitusta, ettei palkalla tule toimeen kasvukeskuksissa.
Perinteestä olisi tässäkin syytä vähitellen luopua ja saattaa työaika yksityisiä aloja vastaavaksi. Tietenkin tämän tulee näkyä myös palkoissa.
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Seuraamuksien arpajaiset
Rikesakkojen korotuksella saattaa olla hyväkin peruste. Ei vain tule mieleen. Rikesakko on jokseenkin yksinomaan pelottelukeino julkisen liikenteen tarkastusmaksun tapaan. Esimerkiksi matkapuhelinta käytetään varsin yleisesti ajon aikana, koska valvonta on jokseenkin olematonta. Samaten tarkastusmaksun epäilen kohdistuvan enimmäkseen satunnaisiin unohduksiin. Enimmäkseen pummilla matkustavilta ei ole mistä ottaa.
Kummassakin tapauksessa tulee mieleen kiinalainen tuomiovallan käyttö. Muutamia kiinni jääneitä rangaistaan pelottelutarkoituksessa mahdollisimman ankarasti. Tarkoituskaan ei ole saada laajempaa muutosta aikaan.
Ainakaan omasta mielestäni tällainen arpajaisyhteiskunta ei ole tavoittelemisen arvoinen. Pidän parempana kohtuullisempia seurauksia ja tiheämpää valvontaa.
Kummassakin tapauksessa tulee mieleen kiinalainen tuomiovallan käyttö. Muutamia kiinni jääneitä rangaistaan pelottelutarkoituksessa mahdollisimman ankarasti. Tarkoituskaan ei ole saada laajempaa muutosta aikaan.
Ainakaan omasta mielestäni tällainen arpajaisyhteiskunta ei ole tavoittelemisen arvoinen. Pidän parempana kohtuullisempia seurauksia ja tiheämpää valvontaa.
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Onneton autoveropäätös
Kun tuli luvattua autoveroon alennusta ja hallitusohjelmaan pitää saada puumerkki, tehdään lopulta jopa tietoisesti tyhmiä päätöksiä. Tämä on uuteen hallitusohjelmaan sisältyvä hölmöläisten peiton jatkaminen.
Autoveron alennus menee todennäköisesti suoraan valmistajille CIF-hinnan noustessa ja myyntiportaan katteisiin. Kun kotimaista valmistusta ei ole, kauppavaje pitää kattaa jollain muulla tavoin. Tässä tilanteessa olisi ollut parempi tukea työllisyyttä ja huoltaa vanhempia autoja pidemmälle. Vuosittaisen ajoneuvoveron korottaminen käy enemmän duunarin lompakolle kuin autoverosta säästyy.
Vuosittaiset verot eivät ole kulutus- tai haittaveroja, vaikka niitä usein sellaisiksi väitetään. Ne ovat ilmiselvästi valikoivia omaisuusveroja ja vieläpä regressiivisiä. En omista venettä, moottoripyörää tai -kelkkaa. Silti pidän vuosittaisen maksun ulottamista niihinkin vääränä politiikkana. Pelkkä omistaminen ei lisää haittoja tai päästöjä.
Tässäkin voi käydä niin, että toimeliaisuus näiden tuotteiden ympärillä vastaavasti vähenee. Lopputulos voi olla vähemmän verotuloja ja lisää työttömiä.
Autoveron alennus menee todennäköisesti suoraan valmistajille CIF-hinnan noustessa ja myyntiportaan katteisiin. Kun kotimaista valmistusta ei ole, kauppavaje pitää kattaa jollain muulla tavoin. Tässä tilanteessa olisi ollut parempi tukea työllisyyttä ja huoltaa vanhempia autoja pidemmälle. Vuosittaisen ajoneuvoveron korottaminen käy enemmän duunarin lompakolle kuin autoverosta säästyy.
Vuosittaiset verot eivät ole kulutus- tai haittaveroja, vaikka niitä usein sellaisiksi väitetään. Ne ovat ilmiselvästi valikoivia omaisuusveroja ja vieläpä regressiivisiä. En omista venettä, moottoripyörää tai -kelkkaa. Silti pidän vuosittaisen maksun ulottamista niihinkin vääränä politiikkana. Pelkkä omistaminen ei lisää haittoja tai päästöjä.
Tässäkin voi käydä niin, että toimeliaisuus näiden tuotteiden ympärillä vastaavasti vähenee. Lopputulos voi olla vähemmän verotuloja ja lisää työttömiä.
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Suoraveloituksen surkea korvike
Suoraveloitus oli hyvin kätevä palvelu niin kauan kuin sitä kesti. Verkkopankkiasiakkaille pakolla tarjottava e-lasku on kaikkea muuta, vaikka maksu tapahtuisikin automaattisesti.
Kuten arvata saattoi, ei suoraveloituslaskujen muuntaminen mennyt ilman välivaiheen itse maksettavia paperilaskuja. Tämä oli kuitenkin se pienempi paha, koska kutakin laskuttajaa kohti tarvitsi tehdä korjaus vain kerran.
Suurempi ja jatkuva riesa on e-laskujen tarkistaminen ja tallentaminen. Suoraveloitukseen verrattuna on menty vuosikymmeniä takaperin. Tarkitus ja talletus menee jotakuinkin seuraavasti.
Pankki lähettää ilmoituksen e-laskusta sähköpostilla. On ironista, että käyttämäni sähköpostiohjelma luokittelee oletusasetuksilla juuri nämä ilmoitukset roskapostiksi. Kaikessa lyhykäisyydessään viestissä kerrotaan, että on tullut lasku ja se veloitetaan.
Jotta selviäisi, mitä maksan ja mistä, pitää kirjautua pankiin tunnuksin ja avainlukulistoin. Pankki lopetti jo aikoja sitten korttikirjautumisen, joka olisi tapahtunut PIN-koodilla ilman lipukkeita.
Valikoissa haen e-laskut.
Kaiken kaikkiaan lukukelpoisen laskun tallentamiseen on käytetty n. 10 klikkausta ja käyty ainakin kuudella sivulla.
Jätän verkkopankin tällä kertaa.
Kun seuraava ilmoitus tulee alkaa sama alusta. Tässä vaiheessa pitää itse muistaa, mitkä laskut olen tarkastanut. Viestissähän ei ole mitään yksilöivää tietoa eikä verkkopankkiin jää jälkeä jo tarkastetuista laskuista.
E-laskua puolustellaan usein paperittomuudella. Ainakaan suoraveloitus ei ollut sidottu paperiin. Käsittääkseni missään ei ole määräystä, että suoramaksulaskunkaan pitäisi olla paperinen. Suoramaksun yksityskohdista en tosin ole perillä. Sitähän tarjotaan rajoitetusti.
Kuten edellä käy jo ilmi, laskuerittely haetaan verkkopankin ulkopuolisesta tietojärjestelmästä. Tästä on johdonmukaista ajatella, että laskuerittely lähetettäisiin asiakastietojen mukaan suoraan asiakkaan sähköpostiin. Pankki tarvitsee vain maksatustiedot.
Kuten arvata saattoi, ei suoraveloituslaskujen muuntaminen mennyt ilman välivaiheen itse maksettavia paperilaskuja. Tämä oli kuitenkin se pienempi paha, koska kutakin laskuttajaa kohti tarvitsi tehdä korjaus vain kerran.
Suurempi ja jatkuva riesa on e-laskujen tarkistaminen ja tallentaminen. Suoraveloitukseen verrattuna on menty vuosikymmeniä takaperin. Tarkitus ja talletus menee jotakuinkin seuraavasti.
Pankki lähettää ilmoituksen e-laskusta sähköpostilla. On ironista, että käyttämäni sähköpostiohjelma luokittelee oletusasetuksilla juuri nämä ilmoitukset roskapostiksi. Kaikessa lyhykäisyydessään viestissä kerrotaan, että on tullut lasku ja se veloitetaan.
Jotta selviäisi, mitä maksan ja mistä, pitää kirjautua pankiin tunnuksin ja avainlukulistoin. Pankki lopetti jo aikoja sitten korttikirjautumisen, joka olisi tapahtunut PIN-koodilla ilman lipukkeita.
Valikoissa haen e-laskut.
- Klikkaan laskun linkkiä
- Klikkaan katso e-lasku
Tulostettava versio on usein sekava, vaikka se ensi silmäyksellä näyttää selkeältä
Jo tässä voisi tallentaa laskun omalle koneelle, mutta XML-muotoinen tiedosto näkyy selaim(i)en oletusasetuksilla xml-koodina. - Klikkaan Laskun kuva ja lisätiedot. Aina ei laskun kuvaa ole edes saatavilla.
- Klikkaan kakkosnäppäimellä Siirry ulkopuoliseen palveluun ja avaan laskun uuteen ikkunaan, koska muuten pitää kirjautua uudelleen pankin järjestelmään
- Jatko riippuu siitä, mistä järjestelmästä lasku näytetään.
- Suljen laskuikkunan.
- Klikkaan valikosta Saapuneet e-laskut (vaihtoehtona olisi kaksi klikkausta: Paluu ja Palaa tallentamatta)
- En ollut muuuttamassa mitään, joten mitä pitäisi tallentaa?
Kaiken kaikkiaan lukukelpoisen laskun tallentamiseen on käytetty n. 10 klikkausta ja käyty ainakin kuudella sivulla.
Jätän verkkopankin tällä kertaa.
Kun seuraava ilmoitus tulee alkaa sama alusta. Tässä vaiheessa pitää itse muistaa, mitkä laskut olen tarkastanut. Viestissähän ei ole mitään yksilöivää tietoa eikä verkkopankkiin jää jälkeä jo tarkastetuista laskuista.
E-laskua puolustellaan usein paperittomuudella. Ainakaan suoraveloitus ei ollut sidottu paperiin. Käsittääkseni missään ei ole määräystä, että suoramaksulaskunkaan pitäisi olla paperinen. Suoramaksun yksityskohdista en tosin ole perillä. Sitähän tarjotaan rajoitetusti.
Kuten edellä käy jo ilmi, laskuerittely haetaan verkkopankin ulkopuolisesta tietojärjestelmästä. Tästä on johdonmukaista ajatella, että laskuerittely lähetettäisiin asiakastietojen mukaan suoraan asiakkaan sähköpostiin. Pankki tarvitsee vain maksatustiedot.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Terveysliikuntaan toiset rohdot
Viime aikaisten tv-ohjelmien ja koululiikuntaa käsitelleiden lehtikirjoitusten jälkeen ihmettelen sitä, mitä Kuntoliikuntaliitto tekee Valo ry:n organisaatiossa. Ehkä syynä on tietämättömyyteni liiton toiminnasta. Sehän saattaa olla jotain muuta kuin nimestä päättelen.
Viittaan ohjelmilla mm. SVT:n ohjelmaan Uppdrag Granskning ja vasta TV:ssä nähtyyn elokuvaan Sinivalkoinen valhe. Toisaalta monissa yleisön kirjoituksissa on kerrottu koululiikunnan kilpailullisuuden vieneen liikuntahalut.
Oma näkemykseni on, että terveyden ylläpitämiseen tähtäävä kuntoliikunta ja toisaalta kilpaurheilu eivät tue toisiaan juuri millään tavoin. Järjestökenttä ja niiden tempaukset palvelevat enemmän ellei jopa yksinomaan kilpailua. Työsuhdeseteleistäkin hyötyvät alan yrittäjät, mutta kansanterveyden kannalta niistä kannattaisi luopua. Kertyvät verovarat voisi käyttää paremmin kohdennettuina.
Ongelman ydin on liikkumattomissa. He eivät ole järjestöille kiinnostava kohderyhmä. Toisaalta ohjaajien ja valmentajien viesti ei mene myöskään perille, koska heillä on usein itsellään kilpailutausta. Liikkumattomien oma asenne voi olla hyvinkin erilainen ja jopa vastenmielinen. Yhteistä kieltä ja kokemusta ei juurikaan ole.
Kuulun niihin, jotka liikkuvat pelkästään "lääkärin määräyksestä". Oma ajatukseni onkin, että tarvittaisiin jotain AA:n tapaista toimintaa. Kun toinen liikuntaa inhoava yrittää innostaa asiaperusteilla kuntoiluun, olisi ainakin lähtökohta yhteinen.
Viittaan ohjelmilla mm. SVT:n ohjelmaan Uppdrag Granskning ja vasta TV:ssä nähtyyn elokuvaan Sinivalkoinen valhe. Toisaalta monissa yleisön kirjoituksissa on kerrottu koululiikunnan kilpailullisuuden vieneen liikuntahalut.
Oma näkemykseni on, että terveyden ylläpitämiseen tähtäävä kuntoliikunta ja toisaalta kilpaurheilu eivät tue toisiaan juuri millään tavoin. Järjestökenttä ja niiden tempaukset palvelevat enemmän ellei jopa yksinomaan kilpailua. Työsuhdeseteleistäkin hyötyvät alan yrittäjät, mutta kansanterveyden kannalta niistä kannattaisi luopua. Kertyvät verovarat voisi käyttää paremmin kohdennettuina.
Ongelman ydin on liikkumattomissa. He eivät ole järjestöille kiinnostava kohderyhmä. Toisaalta ohjaajien ja valmentajien viesti ei mene myöskään perille, koska heillä on usein itsellään kilpailutausta. Liikkumattomien oma asenne voi olla hyvinkin erilainen ja jopa vastenmielinen. Yhteistä kieltä ja kokemusta ei juurikaan ole.
Kuulun niihin, jotka liikkuvat pelkästään "lääkärin määräyksestä". Oma ajatukseni onkin, että tarvittaisiin jotain AA:n tapaista toimintaa. Kun toinen liikuntaa inhoava yrittää innostaa asiaperusteilla kuntoiluun, olisi ainakin lähtökohta yhteinen.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Alkoholiasenteet 2012
Tänään tuli taas julki vuosittainen tiedote mielipidekyselystä, jolla "tutkitaan" haastateltavien asennetta alkoholin haittoihin. Aikanaan teettäjänä oli Terveyden edistämisen keskus ry ja nyt SOSTE ry.
Tulokset eivät kuvaa kansalaisten näkemyksiä puolueettomasti, koska kysymykset on aseteltu tarkoitushakuisesti. Pelkillä kyllä-vastauksilla saadaan haluttu lopputulos. Poikkeuksena on teollisuuden osuus, missä kysymyksen asettelun vaikutus näkyykin.
Myös yhteenveto on tehty tilaaja tarpeisiin. Esimerkiksi veron korotuksen kannattajia eritellään, vaikka kannatus alkoholiveron korotukselle on entisestään vähentynyt.
Koska aiemmatkin haastattelut on tehty samoin, voi vain muutoksiin luottaa. Kansalaisten suhtautuminen on muuttunut sallivampaan suuntaan. Tämä onkin ymmärrettävää, koska lainsäädäntöön puuhataan tiukennuksia. Vastaavasti aiempina vuosina tehdyt helpotukset muuttivat yleistä mielipidettä tiukemmaksi.
Tulokset eivät kuvaa kansalaisten näkemyksiä puolueettomasti, koska kysymykset on aseteltu tarkoitushakuisesti. Pelkillä kyllä-vastauksilla saadaan haluttu lopputulos. Poikkeuksena on teollisuuden osuus, missä kysymyksen asettelun vaikutus näkyykin.
Myös yhteenveto on tehty tilaaja tarpeisiin. Esimerkiksi veron korotuksen kannattajia eritellään, vaikka kannatus alkoholiveron korotukselle on entisestään vähentynyt.
Koska aiemmatkin haastattelut on tehty samoin, voi vain muutoksiin luottaa. Kansalaisten suhtautuminen on muuttunut sallivampaan suuntaan. Tämä onkin ymmärrettävää, koska lainsäädäntöön puuhataan tiukennuksia. Vastaavasti aiempina vuosina tehdyt helpotukset muuttivat yleistä mielipidettä tiukemmaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
