Terveysliikuntaan toiset rohdot

Viime aikaisten tv-ohjelmien ja koululiikuntaa käsitelleiden lehtikirjoitusten jälkeen ihmettelen sitä, mitä Kuntoliikuntaliitto tekee Valo ry:n organisaatiossa.  Ehkä syynä on tietämättömyyteni liiton toiminnasta.  Sehän saattaa olla jotain muuta kuin nimestä päättelen.

Viittaan ohjelmilla mm. SVT:n ohjelmaan Uppdrag Granskning ja vasta TV:ssä nähtyyn elokuvaan Sinivalkoinen valhe.  Toisaalta monissa yleisön kirjoituksissa on kerrottu koululiikunnan kilpailullisuuden vieneen liikuntahalut.


Oma näkemykseni on, että terveyden ylläpitämiseen tähtäävä kuntoliikunta ja toisaalta kilpaurheilu eivät tue toisiaan juuri millään tavoin.  Järjestökenttä ja niiden tempaukset palvelevat enemmän ellei jopa yksinomaan kilpailua.  Työsuhdeseteleistäkin hyötyvät alan yrittäjät, mutta kansanterveyden kannalta niistä kannattaisi luopua. Kertyvät verovarat voisi käyttää paremmin kohdennettuina.

Ongelman ydin on liikkumattomissa.  He eivät ole järjestöille kiinnostava kohderyhmä.  Toisaalta ohjaajien ja valmentajien viesti ei mene myöskään perille, koska heillä on usein itsellään kilpailutausta.  Liikkumattomien oma asenne voi olla hyvinkin erilainen ja jopa vastenmielinen.  Yhteistä kieltä ja kokemusta ei juurikaan ole.

Kuulun niihin, jotka liikkuvat pelkästään "lääkärin määräyksestä".  Oma ajatukseni onkin, että tarvittaisiin jotain AA:n tapaista toimintaa.  Kun toinen liikuntaa inhoava yrittää innostaa asiaperusteilla kuntoiluun, olisi ainakin lähtökohta yhteinen.

Liikunta ei houkuta

Monissa yhteyksissä on todettu, että liikunnan väheneminen aiheuttaa yhä enemmän haittoja ja kustannuksia. Tilanteen korjaamiseksi on järjestetty lukuisia tilaisuuksia ja tempauksia. Yhteistä näille on, että ne eivät tavoita haluttuja kohderyhmiä. On kuin sokea puhuisi kuurolle.

Jo koululiikunnasta monet tympääntyvät loppuelämäkseen. Koululiikunnan muistan kilpailuina ja peleinä. Vaikka voimistelua ei paljon ollut, siinäkin harjoitukset tähtäsivät kilpailuliikkeisiin. Tämä on ymmärrettävää liikunnanopettajien ja nappulavalmentajien näkökulmasta. Monille oppilaille sopisi paremmin oman kunnon ja liikkuvuuden parantaminen ilman vähäisintäkään kilpailua ja vertailua.

Aikuisina työsuhdelippuja käyttävät muutoinkin liikkuvat, mutta ne eivät houkuttele liikkumattomia. Lipuista hyötyvät alan yrittäjät, mutta kansanterveyden kannalta niistä kannattaisi luopua. Kertyvät verovarat voisi käyttää paremmin kohdennettuina.

Kuntoilun yhteinen ongelma on, että liikkumaan houkuttelevat sitä harrastavat ja siitä pitävät sekä esim. urheilijat omilla kokemuksillaan. Liikkumaan houkutellaan mielikuvilla siitä, miten suorituksen jälkeen tulee hyvä olo. Nämä katteettomat endorfiiniväitteet on taannoin tutkimuksessakin todettu perättömiksi. Saattaa olla, että toisille liikunta tuottaa euforista tyydytystä. Tätä ei pitäisi yleistää.

Mielestäni liikunta pitää rinnastaa vaikka hampaiden harjaukseen. Ei se mitään huvia ole eikä sitä kukaan harrastukseen kerro, mutta hyödyllistä se on. Meille monille parasta liikunnassa on rääkin loppuminen.