Suhteellisuutta

Syksyn mittaan kovasti röyhisteltiin sillä, että Yle-veron alaraja nousee 51 eurosta 70 euroon.  Tapaus on yksi esimerkki päätöksistä, jotka ovat noin keskimäärin varmaan oikeita, mutta joillekin epäoikeudenmukaisia.  Tässä tapauksessa euron lisäys joidenkin tuloissa lisää verojen määrää suhteellisen reippaasti.

Porrastusta on monissa muissa tapauksissa.  Esimerkkinä voisi käyttää joka syksyistä keskustelua koulukyydeistä.  Muutaman kymmenen metrin ero naapureissa voi merkitä suurta eroa kyydityksissä.

Kolmas esimerkki on oman asunnon myyntivoiton verottomuus.  Yhä useampi joutuu muuttamaan työn perässä nopeastikin uudelle paikkakunnalle.

Yhteistä näille esimerkeille on, että missään näissä porras ei olisi välttämätön.  Yle-veron laskukaavaa olisi voitu rukata sen verran, ettei porrasta olisi tarvittu.

Koulukyydinkään ei tarvitsisi olla tietokoneiden aikakaudella tsaarin aikaisen taulukkokäytännön mukainen.  Tietyn etäisyyden alittuessa kyyditys voisi osin maksullista, jos niin halutaan.  Vastaavasti urheilullinen oppilas voisi saada korvausta kulkemastaan pidemmästä matkasta.

Vähimmilläänkin myyntivoiton verotus voisi olla suhteessa asumisaikaan.  Parempi malli mielestäni olisi, että asuntoa käsiteltäisiin kuten muutakin omaisuutta.  Puhdas myyntivoitto verotettaisiin ja myös tappio vahvistettaisiin.  Tällä suitsittaisiin harmaata taloutta ja kuutamourakointia.

Mihin tarvitaan myöskään törkeä rattijuoppouden rajaa?  Onko sillä suurikin ero, jos ajelee 1,19 tai 1,21 promillen lukemilla?  Rangaistusasteikossa ei tarvita epäjatkuvuuskohtaa.

Ensimmäistä lukuun ottamatta vaihtoehdoissanikin voi olla viilaamista.  Portaista ja luokista ei kuitenkaan ole mitään erityistä etua.  Taloudessa ne aiheuttavat ainakin kannustinloukkuja.

Sutta ja sekundaa

Vuosien takaa tuli mieleen muuan tapahtuma.  Ostin niin sanotun subbarin.  Rihkamalaatikosta löytyi vain risainen RCA-johto, joka kuitenkin toimi laitetta kokeillessani.

Seuraavalla kauppareissulla ostin uuden johdon, toisen varalle ja lisäksi pari muuta johtoa.  Asensin johdon paikalleen ja kytkin laitteisiin sähkön.  Kaiuttimesta kuului häiritsevän voimakasta hurinaa.  Tarkistin liittimet, mutta häiriö ei poistunut.  Kokeilin toistakin ostamistani johdoista ja tilanne jatkui.  Johdot olivat samannäköiset, mutta toinen oli Sähkötalo Harju Oy:n pakkaama ja toisessa luki EDC group ja Euro Accessories.

Tässä vaiheessa kytkin risaisen johdon takaisin ja nyt häiriöt katosivat.  Seuraavalla kerralla ostin toisen valmistajan RCA-johdon, joka toimi häiriöittä.  Kaapelien resistanssit olivat kohtuullisella tasolla, joten vika täytyi olla kaapelin laadussa.

Menin parin avatun paketin ja muiden avaamattomien pakettien kanssa ensimmäiseen liikkeeseen ja selitin asian osaston myyjälle.  Hän kirjoitti oitis lapun, jolla sain kassalta rahat takaisin.

Toinen tapaus sattui muutama vuosi sitten.  Ostin Biltemasta pienoisloistelampun, jossa on hämäräkytkin, tuotenumero 44-264.  Lamppu oli varalla jonkun kuukauden.  Kun sille sitten tuli tarve, lamppu toimi vajaat kaksi vuorokautta.

Viime keväänä ostin Biltemasta 1,5t saksitunkin (kuitissa saksinosturi 15-830), jonka piti olla se "isompi" malli.  En jaksanut vääntää edes auton yhtä kulmaa ylös tällä värkillä.  Lienee ollut ihan hyvä, sillä laite vaikutti nostoyrityksen lopussa huolestuttavan heppoiselta.  Bilteman tunkkiin verrattuna auton oma tunkki on sentään toimiva ja tukeva, vaikka sen käytöstä renkaanvaihdossa varoitellaankin.

Nämä kolme tapausta tulivat mieleen, kun ledkohdelamppu sammui runsaan vuoden käytön jälkeen.  Lamppu oli ElectroGEAR LED 47443 Lämmin valkoinen MR16 5W.  Lampun kanta oli GU5.3 ja jäähdytysrivat ovat suorassa.  Käyttöaikaa ehti tulla enintään 2000 tuntia ja sytytyskertoja 1000.

Kaikille näille on yhteistä se, että tuotteen laatu ei ole odotusten mukaista.  Ensimmäisessä tapauksessa myyntipaikka oli työmatkan varrella ja kehnolaatu selvisi pikaisesti, joten johdot oli helppo palauttaa.

Bilteman tuotteiden kohdalla tilanne on mutkikkaampi.  Lampun palauttaminen olisi ollut varastoinnista johtuen myöhässä.  Tunkki saattaa sinänsä olla Bilteman tonnien mukainen, vaikken sillä saanutkaan auton kulmaa ylös.  Lisäksi palauttamisesta tulisi vaivan lisäksi matkakuluja.

Kohdelampun tapauksessa kuittiin merkitty vuosi ehti ylittyä parilla kuukaudella.  Tämä edustanee yleisintä tapausta, jossa tuote ei ole luvatun mukainen, mutta takuuaika ylittyy ja palauttamisesta saatava hyöty ei kata vaivaa.  Tähän näiden maahantuojat ilmeisesti liiketoimintansa perustavatkin.

Yllättävän ylimielistä

Satuin lukemaan 18.10. julkaistua HS:n juttua Portugaliin muuttaneista veropakolaisista.  Pankin entisen sijoitusjohtajan lausunto kiinnitti erityisesti huomiota.  Hän monen muun Portugaliin muuttaneen tavoin on kokenut suomalaisen verotuksen "epäreiluksi, epäoikeudenmukaiseksi ja järjettömäksi". Enimmäkseen HS:n haastattelemat johtajat kokevat "maksaneensa itse ja muita työllistämällä jo riittävästi veroja".

Sikäli kun olen ymmärtänyt, haastateltaviin ei kuulu ketään erityisen epäreilusti kohdeltua.  Jokainen on saanut jo työuransa aikana kohtuullistakin runsaamman korvauksen työnantajalleen uhraamastaan ajasta.  Esitettyjen lukujen valossa eläkepäivinäkään ei tarvitse puutetta nähdä.

Yhtä juristia lukuun ottamatta muut jutussa mainitut taitavat olla entisiä palkkajohtajia.  Puhe muiden työllistämisestä on siten rehvastelemista olemattomilla ansioilla.  Saattaapi monen kohdalla jopa olla, että on uransa aikana irtisanonut enemmän kuin työllistänyt.

Moneen kertaan paikattu

Joskus olisi hyvä arvioida vaikkapa työmarkkinoita ilman historian painolastia.  Tässä pohdiskelen muutamia näkökohtia.

Työttömyysturva
Ymmärrän varsin hyvin, miksi suuretkaan työttömyysluvut eivät hetkauta ay-liikettä.  Merkittävä syy on nykyinen työttömyysturvan rahoitusmalli.  Peruspäiväraha maksetaan kokonaan verovaroista.  Ansiosidonnaisesta osuudesta suurin osa katetaan veroluonteisilla työttömyysvakuutusmaksuilla, joista työnantajat maksavat suuremman osan.  Kassojen jäsenmaksuilla katetaan vain pienen pieni murto-osa.

Tuskin kukaan esittäisi nykyistä mallia, jos aloitettaisiin tyhjältä pohjalta.  Ainoastaan kassat ja niitä ylläpitävät tahot hyötyvät tästä himmelistä.

Työnantajien maksuosuudelle on varsin vähän perusteita.  Yleisen työttömyyden lisääntyessä asiansa hyvin hoitavat ja työllistävät yritykset maksavat lomauttavien ja potkivien yritysten puolesta.

Selvä parannus olisi, jos työttömyysturvan ansiosidonnainen osuus perustuisi meidän työntekijöiden maksamaan työttömyysturvamaksuun.  Vapaaehtoisella kassojen jäsenyydellä voisi hankkia vielä lisäturvaa, mutta vain maksettujen jäsenmaksujen puitteissa.

Perhevapaat ja sairauspoissaolot
Perhekustannusten vaikutuksesta ja jaosta työnantajille keskustellaan ja väitellään ainakin kaikkien vaalien alla.  On varsin vaikea keksiä syitä, miksi työnantajan pitäisi ylipäätään osallistua mitenkään perhe-etuuksien kustannuksiin.  Ainakin parempana vaihtoehtona voisi olla tässäkin jonkinlainen vakuutusmalli.

Edellä kirjoitettu koskee myös sairausajan toimeentuloa.  Yrittäjä maksaa palkan, vaikkei voi myydä palvelua.

Työsuhde-etuudet
Mm. korkovähennysten leikkauksia on perusteltu markkinoiden toimivuudella.  Sama koskee liikunta- ja vapaa-ajan palveluita.  Lippusten, lappusten ja seteleiden verovähennysmahdollisuus menee varmasti myös hintoihin.  Lisäksi näiden etujen kohdentuminen on epätasa-arvoista ja suurelta osin epätarkoituksenmukaista.  Työmatkaliputkaan eivät tarvitse eri kohtelua.

Lisät
Kaavamainen ylityö- ja muiden lisien hinnoittelu on kovasti menneen ajan rasittamaa.  Esimerkiksi yötyö on todettu haitalliseksi ja rasittavaksi, mutta lauantait eivät monenkaan osalta ole päivää kummempia.  Lisät voisivat määräytyä paremmin kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Pitkät lomat
Julkisen puolen pidempiä lomaoikeuksia on perusteltu mm. alemmalla palkkatasolla.  Näin saattaa jossain määrin vielä olla, mutta ei ainakaan kauttaaltaan.  Toisaalta alemmasta palkkatasosta seuraa valitusta, ettei palkalla tule toimeen kasvukeskuksissa.
Perinteestä olisi tässäkin syytä vähitellen luopua ja saattaa työaika yksityisiä aloja vastaavaksi.  Tietenkin tämän tulee näkyä myös palkoissa.

Seuraamuksien arpajaiset

Rikesakkojen korotuksella saattaa olla hyväkin peruste.  Ei vain tule mieleen.  Rikesakko on jokseenkin yksinomaan pelottelukeino julkisen liikenteen tarkastusmaksun tapaan.  Esimerkiksi matkapuhelinta käytetään varsin yleisesti ajon aikana, koska valvonta on jokseenkin olematonta.  Samaten tarkastusmaksun epäilen kohdistuvan enimmäkseen satunnaisiin unohduksiin.  Enimmäkseen pummilla matkustavilta ei ole mistä ottaa.

Kummassakin tapauksessa tulee mieleen kiinalainen tuomiovallan käyttö.  Muutamia kiinni jääneitä rangaistaan pelottelutarkoituksessa mahdollisimman ankarasti.  Tarkoituskaan ei ole saada laajempaa muutosta aikaan.

Ainakaan omasta mielestäni tällainen arpajaisyhteiskunta ei ole tavoittelemisen arvoinen.  Pidän parempana kohtuullisempia seurauksia ja tiheämpää valvontaa.

Onneton autoveropäätös

Kun tuli luvattua autoveroon alennusta ja hallitusohjelmaan pitää saada puumerkki, tehdään lopulta jopa tietoisesti tyhmiä päätöksiä.  Tämä on uuteen hallitusohjelmaan sisältyvä hölmöläisten peiton jatkaminen.

Autoveron alennus menee todennäköisesti suoraan valmistajille CIF-hinnan noustessa ja myyntiportaan katteisiin.  Kun kotimaista valmistusta ei ole, kauppavaje pitää kattaa jollain muulla tavoin.  Tässä tilanteessa olisi ollut parempi tukea työllisyyttä ja huoltaa vanhempia autoja pidemmälle.  Vuosittaisen ajoneuvoveron korottaminen käy enemmän duunarin lompakolle kuin autoverosta säästyy.

Vuosittaiset verot eivät ole kulutus- tai haittaveroja, vaikka niitä usein sellaisiksi väitetään.  Ne ovat ilmiselvästi valikoivia omaisuusveroja ja vieläpä regressiivisiä.  En omista venettä, moottoripyörää tai -kelkkaa.  Silti pidän vuosittaisen maksun ulottamista niihinkin vääränä politiikkana.  Pelkkä omistaminen ei lisää haittoja tai päästöjä.

Tässäkin voi käydä niin, että toimeliaisuus näiden tuotteiden ympärillä vastaavasti vähenee.  Lopputulos voi olla vähemmän verotuloja ja lisää työttömiä.

Suoraveloituksen surkea korvike

Suoraveloitus oli hyvin kätevä palvelu niin kauan kuin sitä kesti.  Verkkopankkiasiakkaille pakolla tarjottava e-lasku on kaikkea muuta, vaikka maksu tapahtuisikin automaattisesti.

Kuten arvata saattoi, ei suoraveloituslaskujen muuntaminen mennyt ilman välivaiheen itse maksettavia paperilaskuja.  Tämä oli kuitenkin se pienempi paha, koska kutakin laskuttajaa kohti tarvitsi tehdä korjaus vain kerran.

Suurempi ja jatkuva riesa on e-laskujen tarkistaminen ja tallentaminen.  Suoraveloitukseen verrattuna on menty vuosikymmeniä takaperin.  Tarkitus ja talletus menee jotakuinkin seuraavasti.

Pankki lähettää ilmoituksen e-laskusta sähköpostilla.  On ironista, että käyttämäni sähköpostiohjelma luokittelee oletusasetuksilla juuri nämä ilmoitukset roskapostiksi.  Kaikessa lyhykäisyydessään viestissä kerrotaan, että on tullut lasku ja se veloitetaan.

Jotta selviäisi, mitä maksan ja mistä, pitää kirjautua pankiin tunnuksin ja avainlukulistoin.  Pankki lopetti jo aikoja sitten korttikirjautumisen, joka olisi tapahtunut PIN-koodilla ilman lipukkeita.

Valikoissa haen e-laskut.

• Klikkaan laskun linkkiä
• Klikkaan katso e-lasku
  Tulostettava versio on usein sekava, vaikka se ensi silmäyksellä näyttää selkeältä
  Jo tässä voisi tallentaa laskun omalle koneelle, mutta XML-muotoinen tiedosto näkyy selaim(i)en oletusasetuksilla xml-koodina.
• Klikkaan Laskun kuva ja lisätiedot.  Aina ei laskun kuvaa ole edes saatavilla.
• Klikkaan kakkosnäppäimellä  Siirry ulkopuoliseen palveluun  ja avaan laskun uuteen ikkunaan, koska muuten pitää kirjautua uudelleen pankin järjestelmään
• Jatko riippuu siitä, mistä järjestelmästä lasku näytetään.
• Suljen laskuikkunan.
• Klikkaan valikosta  Saapuneet e-laskut (vaihtoehtona olisi kaksi klikkausta: Paluu ja Palaa tallentamatta)
• En ollut muuuttamassa mitään, joten mitä pitäisi tallentaa?

Kaiken kaikkiaan lukukelpoisen laskun tallentamiseen on käytetty n. 10 klikkausta ja käyty ainakin kuudella sivulla.

Jätän verkkopankin tällä kertaa.

Kun seuraava ilmoitus tulee alkaa sama alusta.  Tässä vaiheessa pitää itse muistaa, mitkä laskut olen tarkastanut.  Viestissähän ei ole mitään yksilöivää tietoa eikä verkkopankkiin jää jälkeä jo tarkastetuista laskuista.

E-laskua puolustellaan usein paperittomuudella.  Ainakaan suoraveloitus ei ollut sidottu paperiin. Käsittääkseni missään ei ole määräystä, että suoramaksulaskunkaan pitäisi olla paperinen.  Suoramaksun yksityskohdista en tosin ole perillä.  Sitähän tarjotaan rajoitetusti.

Kuten edellä käy jo ilmi, laskuerittely haetaan verkkopankin ulkopuolisesta tietojärjestelmästä.  Tästä on johdonmukaista ajatella, että laskuerittely lähetettäisiin asiakastietojen mukaan suoraan asiakkaan sähköpostiin.  Pankki tarvitsee vain maksatustiedot.