LEDeistä valaistusta, osa 2

Takakuistin kaksikkovalaisimien PL-lamput syttyivät pakkasella hyvin hitaasti.  Lamppujen valon lisääntyminen kesti lisäksi todella kauan.

Kuulemani mukaan LED-lamppujen vaihtaminen kaksikkovalaisimiin on voinut vaatia muutoksia johdotukseen.

LEDeistä valaistusta, osa 1

Ensimmäinen kokeilu oli yritys korvata LEDeillä halogeenilamppuja.  Valaisin on kolmen lampun LIVAL jostain 80-luvun lopulta.  20 W:n MR16 halogeenilamput sammuivat yksi toisensa jälkeen.  Vaihdoin tilalle GU5.3-kantaisia LED-lamppuja, kun niitä tuli saataville.

Viimeisen halogeenin vaihtaminen LEDiksi ei sitten enää onnistunutkaan.  Kytkettäessä lamput vain välähtivät.  Selitys käyttäytymiselle lienee käytetyn virtalähteen tarvitsema pienin antovirta, joka ei LEDeillä ylity.  Valaisimessa on nyt syttymistä varten yksi halogeeni, jonka sävy ja valaisukulma poikkeaa hieman LED-lampuista.

Valmistajalla tai mallilla ei toistaiseksi ole ollut eroa.  En ole vielä kokeillut, toimisiko valaisin esimerkiksi 6,5 W:n LEDeillä, koska nämä ovat turhan arvokkaita pelkkää kokeilua varten.

Vaalikoneiden kaavamainen vaikeus

Järjestään vuoden 2019 eduskuntavaaleja varten tehdyt vaalikoneet käyttävät kaupallisista mielipidekyselyistä tuttua kaavaa.  Käyttäjältä kysytään, kuinka paljon hän on samaa tai erimieltä annetuista kysymyksistä.  Useimmiten osaamme vastata kysymykseen "ostatko auton/asunnon/puhelimen seuraavan puolen vuoden aikana".  Kaavamainen ja painoarvoton kysely on helppo tulosten käsittelyn kannalta.

Joihinkin vaalikoneiden kysymyksiin kaavamaisuus sopii.  YLEn 9/30 "Euron ulkopuolella Suomi pärjäisi paremmin" on pelkkä mielipidekysymys, johon nämä mallit on tehty.  HSn 2/30 "... vanhuksen omaisuutta tulisi käyttää hoivamaksujen kattamiseen" tai Kalevan kysymys polttomoottoriautojen kieltämisestä ovat myös kohtuullisen yksikäsitteisiä, koska joko toimitaan tai sitten ei.  Näissä ei liene epäselvyyttä mielipiteestä, vaikka vastaaja olisi eri mieltä.  Tosin Kalevan kysymys ei tarkenna polttoainetta, mikä on kuitenkin se tärkein tekijä.

Useimmissa tapauksissa jää enemmän tulkinnan varaa, koska on mahdollista toimia myös päinvastaiseen suuntaan.  Ensimmäiseksi esimerkiksi otan YLEn 11/30 "Vanhustenhoidon ulkoistamista yksityisille toimijoille tulee lisätä".  Samaa mieltä olevilla ei ole vaikeuksia.  Entä mitä vastaavat ehdokas ja äänestäjä, jotka ovat tyytyväisiä juuri nykyiseen tilanteeseen ja osaavat sen sanoa?  Entä miten he vastaavat, jos haluaisivat pitää vain ylikansalliset kurissa?

Vastaavasti HSn kysymyksestä 1/30 "Terveyskeskuksen lääkäri- ja hoitajakäyntien tulisi olla asiakkaalle maksuttomia" samaa mieltä olevat tietävät oikean vastauksen.  Mitä tekijä tarkoittaa esimerkiksi vaihtoehdolla jonkin verran eri mieltä: alennettava vai korotettava nykyisiä maksuja.  Kalevan vaalikoneen liu'un paikka voisi olla keskellä, jos ei haluta muutosta.  Tämäkin on kuitenkin pelkkä arvaus.

Koska eri mieltä olevat joutuvat arpomaan vaihtoehdoista, jää ainakin jonkinlainen taktikoinnin mahdollisuus.  Onko "ei osaa sanoa" oikeasti keskellä vai kaukana?

Sotesopan keittoa seuratessa

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisyrityksiä seuratessa on huomioni kiinnittynyt moniin seikkoihin.  On varsin ymmärrettävää esittää arvostelua ilman korvaavaa vaihtoehtoa, koska sehän vaatisi enemmän perehtymistä ja altistaisi vasta-arvostelulle.

Asiantuntijoiden asema ja merkitys on jäänyt epämääräiseksi.  Tuskin soteuudistusta ovat ministerit itse kirjoittaneet ilman asiantuntijoita.  Toisaalta asiantuntijat ovat olleet myös valiokuntien kuultavina.  Silti toistuvasti näkemyksissä on ollut ristiriita.  Mahdollisia syitä on ainakin kolme.  Ensinnäkin, ovatko valmistelua ohjanneet poliittisesti asetetut rajat ja mahdollisesti myös "pörriäiset".  Myös valiokunnissa säädöksiä voidaan tulkita värittyneesti.  Lisäksi on mahdollista, että valmisteluun osallistuvien ja lausuntoja antavien asiantuntijoiden välissä on reviirieroja.

Asiantuntija ja asianosainen ovat myös sekoittuneet.  Oman käsitykseni mukaan henkilöstöryhmät, yhtymien johtajat, kuntapäättäjät sekä ihan erityisesti käätyjä kantavat kaupunkien johtajat ja pormestarit ovat enemmänkin asianosaisia ja vain pieneltä osalta riippumattomia asiantuntijoita.

Ihan erityisesti on ihmetyttänyt mieltymys nykyisiin rakenteisiin.  Maakuntahallintohan olisi merkinnyt lukemattomien kuntainliittojen loppua. Ilmeisesti monella on pelko oman luottamuspaikan menetyksestä ja sitä kautta jopa kunnallisjärjestöjen puolueverotulojen vähenemisestä.  Muutoin ei ole selitettävissä hallinnon suoraviivaistamisen kohtaama vastustus.

Osan maakuntien tehtävistä olisi voinut jättää liitettäväksi vasta myöhemmin.  Verotusoikeus sen sijaan on hyvin oleellinen puuttuva pala kokonaisuudesta.  Olen aivan varma, että tulevat hallitukset olisivat kyenneet tekemään tarvittavia korjauksia.  Tässä tullaan siihen, että yhdenasianliikkeet eivät voineet tukea uudistusta omista syistään juuri tätä esitystä.  Vihreille ei sopinut muutos ympäristöhallinnossa, perussuomalaisten mieliksi uudistukseen ei kytketty maahanmuuttoa, vasemmistoliiton mukaan yritystoiminta on suotavaa vain tappiollisena ja ruotsalaiset olisivat voineet kannattaa vain ministerin kautta.

On tietenkin mahdollista, että oikeasti asiat ovat riidelleet.  Tiedotusvälineissä toimittajien haastatellessa toisiaan toiminta on näyttäytynyt välillä saippuasarjalta, mikä ei välttämättä silti vastaa täysin todellisuutta.

Sutta ja sekundaa 2

Yövalon on tarkoitus antaa vähän taustavaloa pimeässä.  Lidlin malli LIVARNOLUX HG00787D toimii uutena ihan ihanteellisesti.  Valo kuitenkin hiipuu varsin nopeasti.  Vuoden kuluttua jäljellä on vain pieni kiiluminen.  Versiot 03/2016 ja 03/2017 himmenivät samalla tavoin.

Kauhukakara vallassa

Kun Pohjois-Korean ylelliseen erityiskohteluun tottunut johtaja ärhentelee naapureilleen ja samalla sortaa omaa kansaansa, kansainväliset uutistoimistot ja tiedotusvälineet levittävät kuvaa leveästi hymyilevästä diktaattorista.  Tilanteen ymmärtämistä auttaisi, jos avattaisiin myös Kiinan ja Venäjän tavoitteita näiden antaessa tukensa juche-tyrannialle.

Valtioiden harjoittamaa politiikkaa voi mitata monin tavoin.  Yksinkertainen ja suuntaa-antava mittari on muuttoliike.  Jos lähtijöitä pitää estellä, ei valtion johdolla ole mitään syytä ylpeillä saavutuksillaan.

Pelkkiä paketteja rajattomasti

Suomalaiset operaattorit ovat tehneet viime aikoina puhelimen käytöstä rajattoman kallista.  Kelvollisen liittymän kuukausimaksu on noussut noin kolminkertaiseksi 5:stä eurosta 15 euroon kuukaudessa.

Selitys tähän nousuun on rajattoman tiedonsiirron sisällyttäminen kaikkiin matkapuhelinliittymiin.  Monelle meistä rajattomuus kostautuu kahdella tavalla.  Ensiksikään kiinteän laajakaistan käyttäjille rajattomuus ei ole millään tavalla oleellinen tai tarpeellinen palvelu.  Toisekseen EU-säädösten myötä rajattomuus on kostautumassa korotustarpeena nimenomaan niille, jotka eivät siirrä enempää koti- kuin ulkomaillakaan suuria tietomääriä.

Rajattomuudesta on lisäksi kaikille yksi yhteinen haitta.  Kun siirrolla ei ole rajaa, voi vaikkapa teräväpiirtoelokuvaa pyörittää yötä päivää kenenkään katsomatta.  Kaikkien palvelutaso huononee tämän seurauksena.  Operaattoreiden väitteistä huolimatta langaton siirtokaistakaan ei ole mitenkään rajaton luonnonvara.

Elisa mukaan keskimääräinen tiedonsiirto on 13 gigatavua kuukaudessa.  Olisi mielenkiintoista tietää siirtomäärän jakautuminen käyttäjien kesken.  Joka tapauksessa operaattorien hinnoittelumalli suosii äänekkäiden himokäyttäjien ryhmää - "vaihdan, jos katto tulee"-tyyppejä.

Sonera toi markkinoille liittymän, jonka perusmaksulla voi siirtää 2 gigatavua kuukaudessa.  Tämänkin kattoa on sittemmin korotettu 5 gigaan ja samalla kuukausimaksu kaksinkertaistettu.  Vertailun vuoksi oman puhelimen tiedonsiirto on 0,1 - 0,3 gigatavua kuukaudessa.

Yhteinen ja ylimmäinen pyrkimys operaattoreilla on liittymäkohtaisen laskutuksen lisääminen.  Tarpeen mukaisten liittymien tarjoaminen ei toteudu edes nopeuksissa.  Toisin sanoen käyttäjät maksavat kymppejä, monet mahdollisesti jopa satasia vuodessa jokseenkin kiltisti tarpeettomasta palvelusta.  On päivänselvää, että hyvin moni maksaa liikaa.