Kieltolaista nykyaikaan

YLEn A2:n teemana on Känni-ilta.  Johdantoteksti vilisee kielto- ja rajoitusehdotuksia.  Itse en ole kieltojen enkä rajoitusten kannalla.  Toisaalta en missään tapauksessa pidä myöskään jatkuvasta juopottelusta enkä kohtuuttomasta kännäyksestä.


Olisi vähitellen aika havaita, että alkoholiongelmat eivät ratkea valtiojohtoisesti.  Kun sääntöjä ja rajoituksia lisätään, kansalaisten asenteet kääntyvät näitä vastaan ja samalla alkoholihaitat tulevat hyväksytymmiksi.  Vastaavasti lakien lievennykset ja EU-jäsenyyden myötä tapahtunut hintojen lasku ovat muuttaneet asenteita jyrkemmiksi juopottelua vastaan.  Tämä on hyvä suunta, mutta se ei nimenomaan ole peruste tiukennuksille.

Hintojen pudottaminen tehtiin tarkoituksella kerralla, jotta voitaisiin taivastella räjähtäneitä kulutuslukemia.  Olihan selvää, että padon purkaminen aiheuttaa tulvan.  Kulutus ei tainnut kuitenkaan nousta riittävästi ja on kääntynyt jopa laskuun, joten näiltä ammattinsa ja asenteensa puolesta huolestuneilta lähti paras terä.

Tutkija Kimmo Herttua on jossain haastattelussa todennut, että sata vuotta harjoitettu tiukka valtiojohtoinen alkoholipolitiikka on estänyt luontevan suhtautumisen alkoholiin.  Ongelmakäytöllä perustellaan rajoituksia, jotka kohdistuvat melkeinpä yksinomaan keskivertoihmisiin.

Kello 9:n sääntö on hyvä esimerkki huonoista kielloista.  Se kiusaa enimmäkseen niitä tavallisia kansalaisia, jotka asioisivat kaupassa ruuhkia välttääkseen heti aamulla.  Myös mökille lähtiessään voisi käydä kaupassa, koska syrjäseuduilta kaupat ovat sulkeneet ovensa.  Myös ulkomaalaiset ovat juuri tämän kiellon kohdalla muistaneet olevansa juuri Suomessa.

Toinen järjetön kielto on väkevien kohdalla.  Nykyaikana on hyvin erikoista, ettei Alkon verkkosivuilla ole edes hinnastoa.  Tälläkään kiellolla ei raitisteta ketään, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Itse en olisi kieltämässä esimerkiksi olutmainontaa urheilukilpailuissa.  Alkoholimainonta on tiiviisti mukana esimerkiksi moottoriurheilun rahoituksessa.  Olisikin aika havaita ja tunnustaa, että huippu- ja kilpaurheilu ovat puhtaasti kaupallista liiketoimintaa.  Huippu-urheilun yhteys nuorisokasvatukseen ja terveysliikuntaan on olematon ja vaikutus on jopa haitallinen.  Viime kevään torihillunta osoitti, että mitalijuhlat ovat paremminkin K18 kuin S.  Urheilu pitäisi asemoida uudelleen yhteiskunnassa.

VATT ja Vartiainen omassa asunnossa asujien kimpussa

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) uusi ylijohtaja Juhana Vartiainen paljastaa poliittiset mielipiteensä heti alkajaisiksi (HS, TalSa).  Hyökkäys omistusasumista vastaan vuokraisäntien puolesta on harvinaisen raju.  Korkovähennyksestä olen Vartiaisen kanssa ehkä samoilla linjoilla, mutta muuten johtajan kanta näyttäytyy voimakkaasti asenteelliselta.

Ensinnäkään korkeampi kiinteistövero ei ole ratkaisu mihinkään yhteiskunnan nykyisistä ongelmista.  Köyhimmillä alueilla ei ole arvokiinteistöjä, mitä verottaa.

Kannatan siis korkovähennyksestä luopumista asteittain.  Samalla varainsiirtoveroa pitäisi laskea tai poistaa kokonaan, jotta se ei olisi järkevien asuntokauppojen esteenä.

Oman asunnon myyntivoiton verovapautta voisi myös kaventaa tai sen voisi jopa poistaa.  Tämä kannustaisi kirjaamaan tehdyt peruskorjaukset ja pienemmätkin remontit.  Tuloksena saattaisi olla harmaan talouden väheneminen.  Vastaavasti myös tappio tulisi vahvistaa, jos joutuu myymään asunnon Vartiaisen mainitseman paperitehtaan vierestä.

Päähänpinttymä laskennallisen asuntotulon verottamisesta on lähinnä surkuhupaisa.  Verotetaanko yleensäkään missään hinnaneroa tulona?  Vastaavasti työmatkansa kävelevää pitäisi muistaa työmatkatuloverolla ja tervettä verovelvollista sairauskuluttomuustuloverolla.  Kaupassa hyödykkeet ovat kioskeja halvempia, joten eron tasaamiseksi tarvitsisimme päivittäiskaupanostotuloveron.  Raitis tupakoimaton autoton kansalainen olisi tosi hyvä kohde - oikein veropinnari.  Tuskin Vartiainen saa laskennalliselle idealleen laajempaa kannatusta.

Mieleen tulee, että mitä on Vartiaisen puheiden taustalla.  Rivien välistä pistää esiin halu ajaa vuokranantajien asiaa.  Olisikohan tässä osoitettu tukea etujärjestöjen ja niiden säätiöiden suuntaan?

Vartiainen väittää vuokra-asunnossa asuvien rahoittavan omistusasumista.  Tämä lienee vain tulkinnallista ja VATTn "laskennallista" tukea.  Valtio tukee molempia asumismuotoja, mutta korkovähennyksestähän olimmekin päässeet jo sopuun.

Vartiaisen mielestä on väärin, että "aika pienillä tuloilla ... saa aika mukavan elintason".  Työhaluja pitäisi lisätä kovemmalla kiinteistöverolla.  Tähän olisi mielenkiintoista saada tarkennusta.  Mitähän tulotasoa ja mitä asumistasoa johtaja tarkoittaa?

Työsuhde-etuusvääristymä karkkivarkaiden eduksi

Kun suuren yhtiön iso kiho myy asuntonsa ja ryhtyy vuokralaiseksi asuntoedun turvin, nostaa tapaus esiin monta kysymystä.  Suojasiko ostaja johtajan asunto-omaisuuden mahdolliselta hintatason laskulta?  Kuka teki todelliset päätökset yhtiöissä?  Avoimia kohtia on monia ja osin tiedot jäävät ainakin vähäksi aikaa piiloon, kun Finanssivalvonta auliisti salasi selvityksensä.

Tapaus nostaa esiin myös verottajan osuuden työsuhde-etuuksien määrittelyssä.  Kenelle ja miksi nykymuotoisella etuuskäytännöllä halutaan etua tuottaa?  Jos verotettavaksi arvoksi määritellään murto-osa käyvästä arvosta, syntyy merkittävä veroton palkanlisä.  Toisaalta veroetu muiden tukiaisten tavoin vaikuttaa myös hintatasoon.  Eikä tämäkään ole tervettä.

Kun tämän kevään aikana tehdään päätöksiä valtion talouden tasapainottamisesta, työsuhde-etuusjärjestelmän karsimisella voidaan veropohjaa laajentaa merkittävästi.  Samalla oikeudenmukaisuuskin paranisi, koska nykyinen järjestelmä suosii nimenomaan hyväosaisia.  Otsikolla viittaan viikolla uutisoituun tutkimukseen, jonka mukaan rikkaat ovat muita kehevämpiä etujen tavoitteluun kyseenalaisin ja jopa laittomin keinoin.  Koska uutisessa erityisesti mainittiin käyttäytyminen liikenteessä, erityisesti autoetu joutaa huolellisen tarkastelun kohteeksi.

Mediamaksu muuttui YLE-veroksi

Tiukan väännön jälkeen viestintäministeri esitteli ehdotuksensa Yleisradion rahoittamiseksi.  Vaikka YLE-vero on mediamaksua parempi, silti ihmettelen eduskuntaryhmien puheenjohtajien huonoa arvostelukykyä ja pakkomiellettä kasvattaa byrokraattian kukkasia.  YLE ei ole muita yrityksiä kummempi eikä sen pidä olla muun talouden ulko- ja yläpuolella.  Arvoisien kansanedustajien asteikolla koulut, sairaalat ja vanhainkodit ovat sopivampia leikkausten kohteita.

YLE-veron kohdalla myös budjettimaininta on vain osatotuus. Päätetty tapa on turhan byrokraattinen ja kallis toteuttaa. Lisäksi veroon sisältyy yhä epäkohtia mm. yrittäjien kohdalla.  ALVn korotus olisi ollut oikeudenmukainen ja selvä tapa kattaa lupamaksun poistosta syntyvä aukko. Se olisi ollut aitoa budjettirahoitusta.

Henkilötietoja vuotaa vastakin

Yli 16000 suomalaisen henkilötiedot päätyivät tiedostojenjakopalvelimille.  Jos listalla on luettelotietojen lisäksi vain henkilötunnus, isompaa ongelmaa ei pitäisi olla.  Jos näiden tietojen perusteella saa pikavipin, puhelinliittymän tai verkkokauppatilauksen toiseen osoitteeseen, käytännöissä on paljon parantamista.
Henkilötunnus on suomalaisten yksilöimistä varten ja pitäisi siis rinnastaa auton rekisterinumeroon. Henkilön tunnistamiseen ei HETUn tietäminen pitäisi vaikuttaa minkään vertaa.  Esimerkiksi Tietosuojavaltuutetun toimisto ylläpitää sellaista salailukäytäntöä, joka on omiaan luomaan valheellista luottamusta henkilötunnukseen.  Viestintävirastossa perätäänkin henkilötunnusta parempia tunnistamisen muotoja.

Juhannusmietteitä

Tänään viettäisimme juhannusta, jollei 50-luvulla Suomessa olisi höyrähdetty työmarkkinajärjestöjen suunnitelmataloudelliseen vaatimukseen pompotella juhannusta aina lauantaille.  Tässäkin taidettiin ottaa hätiköiden mallia Ruotsista.  Taitavat naapurukset olla ainoita tässä asiassa.  Jopa Suomenlahden eteläpuolella juhla säilyi paikallaan.

Monia menneisyyden möhläyksiä on jälkeenpäin korjattu, mutta juhannuksen palauttaminen taitaa olla toivotonta.  Enpä usko adressinkaan auttavan.

Teollisuudella ja kaupalla on omat itsekkäät syynsä virtaviivaistaa työviikko.  Tosin molemmat ovat pyrkineet valtaamaan myös viikonloput.  Monella kansalaisella suurin syy viikonloppujuhlintaan taitaa olla sunnuntain tarjoama selviytymisaika ennen arkea.  Juhannuksen palauttaminen oikealle perinteiselle paikalleen ei kuitenkaan häiritsisi tätä ryyppyrytmiä merkittävästi.

Liikunta ei houkuta

Monissa yhteyksissä on todettu, että liikunnan väheneminen aiheuttaa yhä enemmän haittoja ja kustannuksia. Tilanteen korjaamiseksi on järjestetty lukuisia tilaisuuksia ja tempauksia. Yhteistä näille on, että ne eivät tavoita haluttuja kohderyhmiä. On kuin sokea puhuisi kuurolle.

Jo koululiikunnasta monet tympääntyvät loppuelämäkseen. Koululiikunnan muistan kilpailuina ja peleinä. Vaikka voimistelua ei paljon ollut, siinäkin harjoitukset tähtäsivät kilpailuliikkeisiin. Tämä on ymmärrettävää liikunnanopettajien ja nappulavalmentajien näkökulmasta. Monille oppilaille sopisi paremmin oman kunnon ja liikkuvuuden parantaminen ilman vähäisintäkään kilpailua ja vertailua.

Aikuisina työsuhdelippuja käyttävät muutoinkin liikkuvat, mutta ne eivät houkuttele liikkumattomia. Lipuista hyötyvät alan yrittäjät, mutta kansanterveyden kannalta niistä kannattaisi luopua. Kertyvät verovarat voisi käyttää paremmin kohdennettuina.

Kuntoilun yhteinen ongelma on, että liikkumaan houkuttelevat sitä harrastavat ja siitä pitävät sekä esim. urheilijat omilla kokemuksillaan. Liikkumaan houkutellaan mielikuvilla siitä, miten suorituksen jälkeen tulee hyvä olo. Nämä katteettomat endorfiiniväitteet on taannoin tutkimuksessakin todettu perättömiksi. Saattaa olla, että toisille liikunta tuottaa euforista tyydytystä. Tätä ei pitäisi yleistää.

Mielestäni liikunta pitää rinnastaa vaikka hampaiden harjaukseen. Ei se mitään huvia ole eikä sitä kukaan harrastukseen kerro, mutta hyödyllistä se on. Meille monille parasta liikunnassa on rääkin loppuminen.