Sutta ja sekundaa 2

Yövalon on tarkoitus antaa vähän taustavaloa pimeässä.  Lidlin malli LIVARNOLUX HG00787D toimii uutena ihan ihanteellisesti.  Valo kuitenkin hiipuu varsin nopeasti.  Vuoden kuluttua jäljellä on vain pieni kiiluminen.  Versiot 03/2016 ja 03/2017 himmenivät samalla tavoin.

Kauhukakara vallassa

Kun Pohjois-Korean ylelliseen erityiskohteluun tottunut johtaja ärhentelee naapureilleen ja samalla sortaa omaa kansaansa, kansainväliset uutistoimistot ja tiedotusvälineet levittävät kuvaa leveästi hymyilevästä diktaattorista.  Tilanteen ymmärtämistä auttaisi, jos avattaisiin myös Kiinan ja Venäjän tavoitteita näiden antaessa tukensa juche-tyrannialle.

Valtioiden harjoittamaa politiikkaa voi mitata monin tavoin.  Yksinkertainen ja suuntaa-antava mittari on muuttoliike.  Jos lähtijöitä pitää estellä, ei valtion johdolla ole mitään syytä ylpeillä saavutuksillaan.

Pelkkiä paketteja rajattomasti

Suomalaiset operaattorit ovat tehneet viime aikoina puhelimen käytöstä rajattoman kallista.  Kelvollisen liittymän kuukausimaksu on noussut noin kolminkertaiseksi 5:stä eurosta 15 euroon kuukaudessa.

Selitys tähän nousuun on rajattoman tiedonsiirron sisällyttäminen kaikkiin matkapuhelinliittymiin.  Monelle meistä rajattomuus kostautuu kahdella tavalla.  Ensiksikään kiinteän laajakaistan käyttäjille rajattomuus ei ole millään tavalla oleellinen tai tarpeellinen palvelu.  Toisekseen EU-säädösten myötä rajattomuus on kostautumassa korotustarpeena nimenomaan niille, jotka eivät siirrä enempää koti- kuin ulkomaillakaan suuria tietomääriä.

Rajattomuudesta on lisäksi kaikille yksi yhteinen haitta.  Kun siirrolla ei ole rajaa, voi vaikkapa teräväpiirtoelokuvaa pyörittää yötä päivää kenenkään katsomatta.  Kaikkien palvelutaso huononee tämän seurauksena.  Operaattoreiden väitteistä huolimatta langaton siirtokaistakaan ei ole mitenkään rajaton luonnonvara.

Elisa mukaan keskimääräinen tiedonsiirto on 13 gigatavua kuukaudessa.  Olisi mielenkiintoista tietää siirtomäärän jakautuminen käyttäjien kesken.  Joka tapauksessa operaattorien hinnoittelumalli suosii äänekkäiden himokäyttäjien ryhmää - "vaihdan, jos katto tulee"-tyyppejä.

Sonera toi markkinoille liittymän, jonka perusmaksulla voi siirtää 2 gigatavua kuukaudessa.  Tämänkin kattoa on sittemmin korotettu 5 gigaan ja samalla kuukausimaksu kaksinkertaistettu.  Vertailun vuoksi oman puhelimen tiedonsiirto on 0,1 - 0,3 gigatavua kuukaudessa.

Yhteinen ja ylimmäinen pyrkimys operaattoreilla on liittymäkohtaisen laskutuksen lisääminen.  Tarpeen mukaisten liittymien tarjoaminen ei toteudu edes nopeuksissa.  Toisin sanoen käyttäjät maksavat kymppejä, monet mahdollisesti jopa satasia vuodessa jokseenkin kiltisti tarpeettomasta palvelusta.  On päivänselvää, että hyvin moni maksaa liikaa.

Äänekkäiden änkyröiden erävoitto

Brittien kansanäänestys EUsta osoitti valitettavalla tavalla sen, mitä pääministeriehdokkaan (Cameron) päättämättömyys aiheuttaa.  Kuvaavaa on, että päätös oli vastoin  mm.

• nuorempien ikäluokkien, 
• kasvaviaen kaupunkien ja 
• omaleimaisten alueiden

mielipidettä.  Menneisyys otti erävoiton tulevaisuudesta.

Näissä äänestyksissä äänekkäät änkyrät äärilaidoiltakin saavat äänensä kuuluviin paljon paremmin kuin edustuksellisen demokratian kautta.  EUn suurin "vika" lieneekin se, että nämä tahot eivät pääse pätemään tarpeeksi.

Populistisiksi liikkeiksi sanottujen joukkojen edustajat väittävät olevansa kansan asialla valtaeliittiä, rahamaailmaa tai kapitalisteja vastaan.  Harvoin jos koskaan he määrittelevät keitä heidän kansaansa kuuluu.

Sata vuotta sitten suurilla joukoilla oli yhteisiä tavoitteita kuten ääni- ja vaalioikeus, naisten tasa-arvo, työläisten järjestäytymisoikeus sekä vaikkapa orjuuden ja rotuerottelun lopettaminen.  Myöhemmin tulivat mm. paikalliset suojeluhankkeet.  Nämä kaikki olivat jokseenkin ymmärrettäviä asioita useimmille ihmisille.

Nykyisin esillä ovat eri ryhmien tasa-arvo, kansainvälinen oikeudenmukaisuus, maailman lajuinen ympäristön suojelu jne.  Näissä asioissa otettaisiin mieluusti käyttöön enemmistön diktatuuri vähemmistöjä ja muita maita kohtaan, koska sopiminen koetaan uhkaksi saavutetuille eduille.

Vastuun pakoilua nykyajassa

Sanonnan mukaan vastuu siirtyy kuulijalle, kun savolainen puhuu.

Nykyisin ovat osat vaihtuneet.  Mediatyrkkyjen perässä ovat monet muutkin moottoriturvat ottaneet tavakseen siirtää kaiken vastuun omista ja muiden asioista suoraan kuulijalle.

Muusikko voi sanoa "kun sä meet studioon, ...".  Urheilija valittelee epäonnistumistaan, että "kun sä oot kahden maalivahdin kanssa, ..".  Näissä yhteyksissä olisi voinut ottaa vastuun itselleen ja käyttää rohkeasti minä-sanaa, koska tapahtuneella ei ole kuulijan kanssa mitään tekemistä.

Puhuttaessa yleisellä tasolla englannin vastaava ilmaus vaikuttaa, kun ei viitsitä kääntää asiaa oikeasti suomenkielelle.  En siltikään liiemmin arvosta puhujaa, joka ei osaa jäsennellä sanomaansa edes persoonapronominien vertaa.

Oma lukunsa ovat ne kielinerot, jotka osaavat sujuvasti korvata minä-sanan jopa kolmella muulla henkilöön viittaavalla asemosanalla.  Tulee jo mieleeni ohton tilalla käytetyt kiertoilmaukset.

Suhteellisuutta

Syksyn mittaan kovasti röyhisteltiin sillä, että Yle-veron alaraja nousee 51 eurosta 70 euroon.  Tapaus on yksi esimerkki päätöksistä, jotka ovat noin keskimäärin varmaan oikeita, mutta joillekin epäoikeudenmukaisia.  Tässä tapauksessa euron lisäys joidenkin tuloissa lisää verojen määrää suhteellisen reippaasti.

Porrastusta on monissa muissa tapauksissa.  Esimerkkinä voisi käyttää joka syksyistä keskustelua koulukyydeistä.  Muutaman kymmenen metrin ero naapureissa voi merkitä suurta eroa kyydityksissä.

Kolmas esimerkki on oman asunnon myyntivoiton verottomuus.  Yhä useampi joutuu muuttamaan työn perässä nopeastikin uudelle paikkakunnalle.

Yhteistä näille esimerkeille on, että missään näissä porras ei olisi välttämätön.  Yle-veron laskukaavaa olisi voitu rukata sen verran, ettei porrasta olisi tarvittu.

Koulukyydinkään ei tarvitsisi olla tietokoneiden aikakaudella tsaarin aikaisen taulukkokäytännön mukainen.  Tietyn etäisyyden alittuessa kyyditys voisi osin maksullista, jos niin halutaan.  Vastaavasti urheilullinen oppilas voisi saada korvausta kulkemastaan pidemmästä matkasta.

Vähimmilläänkin myyntivoiton verotus voisi olla suhteessa asumisaikaan.  Parempi malli mielestäni olisi, että asuntoa käsiteltäisiin kuten muutakin omaisuutta.  Puhdas myyntivoitto verotettaisiin ja myös tappio vahvistettaisiin.  Tällä suitsittaisiin harmaata taloutta ja kuutamourakointia.

Mihin tarvitaan myöskään törkeä rattijuoppouden rajaa?  Onko sillä suurikin ero, jos ajelee 1,19 tai 1,21 promillen lukemilla?  Rangaistusasteikossa ei tarvita epäjatkuvuuskohtaa.

Ensimmäistä lukuun ottamatta vaihtoehdoissanikin voi olla viilaamista.  Portaista ja luokista ei kuitenkaan ole mitään erityistä etua.  Taloudessa ne aiheuttavat ainakin kannustinloukkuja.

Sutta ja sekundaa

Vuosien takaa tuli mieleen muuan tapahtuma.  Ostin niin sanotun subbarin.  Rihkamalaatikosta löytyi vain risainen RCA-johto, joka kuitenkin toimi laitetta kokeillessani.

Seuraavalla kauppareissulla ostin uuden johdon, toisen varalle ja lisäksi pari muuta johtoa.  Asensin johdon paikalleen ja kytkin laitteisiin sähkön.  Kaiuttimesta kuului häiritsevän voimakasta hurinaa.  Tarkistin liittimet, mutta häiriö ei poistunut.  Kokeilin toistakin ostamistani johdoista ja tilanne jatkui.  Johdot olivat samannäköiset, mutta toinen oli Sähkötalo Harju Oy:n pakkaama ja toisessa luki EDC group ja Euro Accessories.

Tässä vaiheessa kytkin risaisen johdon takaisin ja nyt häiriöt katosivat.  Seuraavalla kerralla ostin toisen valmistajan RCA-johdon, joka toimi häiriöittä.  Kaapelien resistanssit olivat kohtuullisella tasolla, joten vika täytyi olla kaapelin laadussa.

Menin parin avatun paketin ja muiden avaamattomien pakettien kanssa ensimmäiseen liikkeeseen ja selitin asian osaston myyjälle.  Hän kirjoitti oitis lapun, jolla sain kassalta rahat takaisin.

Toinen tapaus sattui muutama vuosi sitten.  Ostin Biltemasta pienoisloistelampun, jossa on hämäräkytkin, tuotenumero 44-264.  Lamppu oli varalla jonkun kuukauden.  Kun sille sitten tuli tarve, lamppu toimi vajaat kaksi vuorokautta.

Viime keväänä ostin Biltemasta 1,5t saksitunkin (kuitissa saksinosturi 15-830), jonka piti olla se "isompi" malli.  En jaksanut vääntää edes auton yhtä kulmaa ylös tällä värkillä.  Lienee ollut ihan hyvä, sillä laite vaikutti nostoyrityksen lopussa huolestuttavan heppoiselta.  Bilteman tunkkiin verrattuna auton oma tunkki on sentään toimiva ja tukeva, vaikka sen käytöstä renkaanvaihdossa varoitellaankin.

Nämä kolme tapausta tulivat mieleen, kun ledkohdelamppu sammui runsaan vuoden käytön jälkeen.  Lamppu oli ElectroGEAR LED 47443 Lämmin valkoinen MR16 5W.  Lampun kanta oli GU5.3 ja jäähdytysrivat ovat suorassa.  Käyttöaikaa ehti tulla enintään 2000 tuntia ja sytytyskertoja 1000.

Kaikille näille on yhteistä se, että tuotteen laatu ei ole odotusten mukaista.  Ensimmäisessä tapauksessa myyntipaikka oli työmatkan varrella ja kehnolaatu selvisi pikaisesti, joten johdot oli helppo palauttaa.

Bilteman tuotteiden kohdalla tilanne on mutkikkaampi.  Lampun palauttaminen olisi ollut varastoinnista johtuen myöhässä.  Tunkki saattaa sinänsä olla Bilteman tonnien mukainen, vaikken sillä saanutkaan auton kulmaa ylös.  Lisäksi palauttamisesta tulisi vaivan lisäksi matkakuluja.

Kohdelampun tapauksessa kuittiin merkitty vuosi ehti ylittyä parilla kuukaudella.  Tämä edustanee yleisintä tapausta, jossa tuote ei ole luvatun mukainen, mutta takuuaika ylittyy ja palauttamisesta saatava hyöty ei kata vaivaa.  Tähän näiden maahantuojat ilmeisesti liiketoimintansa perustavatkin.