Vastuun pakoilua nykyajassa

Sanonnan mukaan vastuu siirtyy kuulijalle, kun savolainen puhuu.

Nykyisin ovat osat vaihtuneet.  Mediatyrkkyjen perässä ovat monet muutkin moottoriturvat ottaneet tavakseen siirtää kaiken vastuun omista ja muiden asioista suoraan kuulijalle.

Muusikko voi sanoa "kun sä meet studioon, ...".  Urheilija valittelee epäonnistumistaan, että "kun sä oot kahden maalivahdin kanssa, ..".  Näissä yhteyksissä olisi voinut ottaa vastuun itselleen ja käyttää rohkeasti minä-sanaa, koska tapahtuneella ei ole kuulijan kanssa mitään tekemistä.

Puhuttaessa yleisellä tasolla englannin vastaava ilmaus vaikuttaa, kun ei viitsitä kääntää asiaa oikeasti suomenkielelle.  En siltikään liiemmin arvosta puhujaa, joka ei osaa jäsennellä sanomaansa edes persoonapronominien vertaa.

Oma lukunsa ovat ne kielinerot, jotka osaavat sujuvasti korvata minä-sanan jopa kolmella muulla henkilöön viittaavalla asemosanalla.  Tulee jo mieleeni ohton tilalla käytetyt kiertoilmaukset.

Suhteellisuutta

Syksyn mittaan kovasti röyhisteltiin sillä, että Yle-veron alaraja nousee 51 eurosta 70 euroon.  Tapaus on yksi esimerkki päätöksistä, jotka ovat noin keskimäärin varmaan oikeita, mutta joillekin epäoikeudenmukaisia.  Tässä tapauksessa euron lisäys joidenkin tuloissa lisää verojen määrää suhteellisen reippaasti.

Porrastusta on monissa muissa tapauksissa.  Esimerkkinä voisi käyttää joka syksyistä keskustelua koulukyydeistä.  Muutaman kymmenen metrin ero naapureissa voi merkitä suurta eroa kyydityksissä.

Kolmas esimerkki on oman asunnon myyntivoiton verottomuus.  Yhä useampi joutuu muuttamaan työn perässä nopeastikin uudelle paikkakunnalle.

Yhteistä näille esimerkeille on, että missään näissä porras ei olisi välttämätön.  Yle-veron laskukaavaa olisi voitu rukata sen verran, ettei porrasta olisi tarvittu.

Koulukyydinkään ei tarvitsisi olla tietokoneiden aikakaudella tsaarin aikaisen taulukkokäytännön mukainen.  Tietyn etäisyyden alittuessa kyyditys voisi osin maksullista, jos niin halutaan.  Vastaavasti urheilullinen oppilas voisi saada korvausta kulkemastaan pidemmästä matkasta.

Vähimmilläänkin myyntivoiton verotus voisi olla suhteessa asumisaikaan.  Parempi malli mielestäni olisi, että asuntoa käsiteltäisiin kuten muutakin omaisuutta.  Puhdas myyntivoitto verotettaisiin ja myös tappio vahvistettaisiin.  Tällä suitsittaisiin harmaata taloutta ja kuutamourakointia.

Mihin tarvitaan myöskään törkeä rattijuoppouden rajaa?  Onko sillä suurikin ero, jos ajelee 1,19 tai 1,21 promillen lukemilla?  Rangaistusasteikossa ei tarvita epäjatkuvuuskohtaa.

Ensimmäistä lukuun ottamatta vaihtoehdoissanikin voi olla viilaamista.  Portaista ja luokista ei kuitenkaan ole mitään erityistä etua.  Taloudessa ne aiheuttavat ainakin kannustinloukkuja.

Sutta ja sekundaa

Vuosien takaa tuli mieleen muuan tapahtuma.  Ostin niin sanotun subbarin.  Rihkamalaatikosta löytyi vain risainen RCA-johto, joka kuitenkin toimi laitetta kokeillessani.

Seuraavalla kauppareissulla ostin uuden johdon, toisen varalle ja lisäksi pari muuta johtoa.  Asensin johdon paikalleen ja kytkin laitteisiin sähkön.  Kaiuttimesta kuului häiritsevän voimakasta hurinaa.  Tarkistin liittimet, mutta häiriö ei poistunut.  Kokeilin toistakin ostamistani johdoista ja tilanne jatkui.  Johdot olivat samannäköiset, mutta toinen oli Sähkötalo Harju Oy:n pakkaama ja toisessa luki EDC group ja Euro Accessories.

Tässä vaiheessa kytkin risaisen johdon takaisin ja nyt häiriöt katosivat.  Seuraavalla kerralla ostin toisen valmistajan RCA-johdon, joka toimi häiriöittä.  Kaapelien resistanssit olivat kohtuullisella tasolla, joten vika täytyi olla kaapelin laadussa.

Menin parin avatun paketin ja muiden avaamattomien pakettien kanssa ensimmäiseen liikkeeseen ja selitin asian osaston myyjälle.  Hän kirjoitti oitis lapun, jolla sain kassalta rahat takaisin.

Toinen tapaus sattui muutama vuosi sitten.  Ostin Biltemasta pienoisloistelampun, jossa on hämäräkytkin, tuotenumero 44-264.  Lamppu oli varalla jonkun kuukauden.  Kun sille sitten tuli tarve, lamppu toimi vajaat kaksi vuorokautta.

Viime keväänä ostin Biltemasta 1,5t saksitunkin (kuitissa saksinosturi 15-830), jonka piti olla se "isompi" malli.  En jaksanut vääntää edes auton yhtä kulmaa ylös tällä värkillä.  Lienee ollut ihan hyvä, sillä laite vaikutti nostoyrityksen lopussa huolestuttavan heppoiselta.  Bilteman tunkkiin verrattuna auton oma tunkki on sentään toimiva ja tukeva, vaikka sen käytöstä renkaanvaihdossa varoitellaankin.

Nämä kolme tapausta tulivat mieleen, kun ledkohdelamppu sammui runsaan vuoden käytön jälkeen.  Lamppu oli ElectroGEAR LED 47443 Lämmin valkoinen MR16 5W.  Lampun kanta oli GU5.3 ja jäähdytysrivat ovat suorassa.  Käyttöaikaa ehti tulla enintään 2000 tuntia ja sytytyskertoja 1000.

Kaikille näille on yhteistä se, että tuotteen laatu ei ole odotusten mukaista.  Ensimmäisessä tapauksessa myyntipaikka oli työmatkan varrella ja kehnolaatu selvisi pikaisesti, joten johdot oli helppo palauttaa.

Bilteman tuotteiden kohdalla tilanne on mutkikkaampi.  Lampun palauttaminen olisi ollut varastoinnista johtuen myöhässä.  Tunkki saattaa sinänsä olla Bilteman tonnien mukainen, vaikken sillä saanutkaan auton kulmaa ylös.  Lisäksi palauttamisesta tulisi vaivan lisäksi matkakuluja.

Kohdelampun tapauksessa kuittiin merkitty vuosi ehti ylittyä parilla kuukaudella.  Tämä edustanee yleisintä tapausta, jossa tuote ei ole luvatun mukainen, mutta takuuaika ylittyy ja palauttamisesta saatava hyöty ei kata vaivaa.  Tähän näiden maahantuojat ilmeisesti liiketoimintansa perustavatkin.

Yllättävän ylimielistä

Satuin lukemaan 18.10. julkaistua HS:n juttua Portugaliin muuttaneista veropakolaisista.  Pankin entisen sijoitusjohtajan lausunto kiinnitti erityisesti huomiota.  Hän monen muun Portugaliin muuttaneen tavoin on kokenut suomalaisen verotuksen "epäreiluksi, epäoikeudenmukaiseksi ja järjettömäksi". Enimmäkseen HS:n haastattelemat johtajat kokevat "maksaneensa itse ja muita työllistämällä jo riittävästi veroja".

Sikäli kun olen ymmärtänyt, haastateltaviin ei kuulu ketään erityisen epäreilusti kohdeltua.  Jokainen on saanut jo työuransa aikana kohtuullistakin runsaamman korvauksen työnantajalleen uhraamastaan ajasta.  Esitettyjen lukujen valossa eläkepäivinäkään ei tarvitse puutetta nähdä.

Yhtä juristia lukuun ottamatta muut jutussa mainitut taitavat olla entisiä palkkajohtajia.  Puhe muiden työllistämisestä on siten rehvastelemista olemattomilla ansioilla.  Saattaapi monen kohdalla jopa olla, että on uransa aikana irtisanonut enemmän kuin työllistänyt.

Moneen kertaan paikattu

Joskus olisi hyvä arvioida vaikkapa työmarkkinoita ilman historian painolastia.  Tässä pohdiskelen muutamia näkökohtia.

Työttömyysturva
Ymmärrän varsin hyvin, miksi suuretkaan työttömyysluvut eivät hetkauta ay-liikettä.  Merkittävä syy on nykyinen työttömyysturvan rahoitusmalli.  Peruspäiväraha maksetaan kokonaan verovaroista.  Ansiosidonnaisesta osuudesta suurin osa katetaan veroluonteisilla työttömyysvakuutusmaksuilla, joista työnantajat maksavat suuremman osan.  Kassojen jäsenmaksuilla katetaan vain pienen pieni murto-osa.

Tuskin kukaan esittäisi nykyistä mallia, jos aloitettaisiin tyhjältä pohjalta.  Ainoastaan kassat ja niitä ylläpitävät tahot hyötyvät tästä himmelistä.

Työnantajien maksuosuudelle on varsin vähän perusteita.  Yleisen työttömyyden lisääntyessä asiansa hyvin hoitavat ja työllistävät yritykset maksavat lomauttavien ja potkivien yritysten puolesta.

Selvä parannus olisi, jos työttömyysturvan ansiosidonnainen osuus perustuisi meidän työntekijöiden maksamaan työttömyysturvamaksuun.  Vapaaehtoisella kassojen jäsenyydellä voisi hankkia vielä lisäturvaa, mutta vain maksettujen jäsenmaksujen puitteissa.

Perhevapaat ja sairauspoissaolot
Perhekustannusten vaikutuksesta ja jaosta työnantajille keskustellaan ja väitellään ainakin kaikkien vaalien alla.  On varsin vaikea keksiä syitä, miksi työnantajan pitäisi ylipäätään osallistua mitenkään perhe-etuuksien kustannuksiin.  Ainakin parempana vaihtoehtona voisi olla tässäkin jonkinlainen vakuutusmalli.

Edellä kirjoitettu koskee myös sairausajan toimeentuloa.  Yrittäjä maksaa palkan, vaikkei voi myydä palvelua.

Työsuhde-etuudet
Mm. korkovähennysten leikkauksia on perusteltu markkinoiden toimivuudella.  Sama koskee liikunta- ja vapaa-ajan palveluita.  Lippusten, lappusten ja seteleiden verovähennysmahdollisuus menee varmasti myös hintoihin.  Lisäksi näiden etujen kohdentuminen on epätasa-arvoista ja suurelta osin epätarkoituksenmukaista.  Työmatkaliputkaan eivät tarvitse eri kohtelua.

Lisät
Kaavamainen ylityö- ja muiden lisien hinnoittelu on kovasti menneen ajan rasittamaa.  Esimerkiksi yötyö on todettu haitalliseksi ja rasittavaksi, mutta lauantait eivät monenkaan osalta ole päivää kummempia.  Lisät voisivat määräytyä paremmin kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Pitkät lomat
Julkisen puolen pidempiä lomaoikeuksia on perusteltu mm. alemmalla palkkatasolla.  Näin saattaa jossain määrin vielä olla, mutta ei ainakaan kauttaaltaan.  Toisaalta alemmasta palkkatasosta seuraa valitusta, ettei palkalla tule toimeen kasvukeskuksissa.
Perinteestä olisi tässäkin syytä vähitellen luopua ja saattaa työaika yksityisiä aloja vastaavaksi.  Tietenkin tämän tulee näkyä myös palkoissa.

Seuraamuksien arpajaiset

Rikesakkojen korotuksella saattaa olla hyväkin peruste.  Ei vain tule mieleen.  Rikesakko on jokseenkin yksinomaan pelottelukeino julkisen liikenteen tarkastusmaksun tapaan.  Esimerkiksi matkapuhelinta käytetään varsin yleisesti ajon aikana, koska valvonta on jokseenkin olematonta.  Samaten tarkastusmaksun epäilen kohdistuvan enimmäkseen satunnaisiin unohduksiin.  Enimmäkseen pummilla matkustavilta ei ole mistä ottaa.

Kummassakin tapauksessa tulee mieleen kiinalainen tuomiovallan käyttö.  Muutamia kiinni jääneitä rangaistaan pelottelutarkoituksessa mahdollisimman ankarasti.  Tarkoituskaan ei ole saada laajempaa muutosta aikaan.

Ainakaan omasta mielestäni tällainen arpajaisyhteiskunta ei ole tavoittelemisen arvoinen.  Pidän parempana kohtuullisempia seurauksia ja tiheämpää valvontaa.

Onneton autoveropäätös

Kun tuli luvattua autoveroon alennusta ja hallitusohjelmaan pitää saada puumerkki, tehdään lopulta jopa tietoisesti tyhmiä päätöksiä.  Tämä on uuteen hallitusohjelmaan sisältyvä hölmöläisten peiton jatkaminen.

Autoveron alennus menee todennäköisesti suoraan valmistajille CIF-hinnan noustessa ja myyntiportaan katteisiin.  Kun kotimaista valmistusta ei ole, kauppavaje pitää kattaa jollain muulla tavoin.  Tässä tilanteessa olisi ollut parempi tukea työllisyyttä ja huoltaa vanhempia autoja pidemmälle.  Vuosittaisen ajoneuvoveron korottaminen käy enemmän duunarin lompakolle kuin autoverosta säästyy.

Vuosittaiset verot eivät ole kulutus- tai haittaveroja, vaikka niitä usein sellaisiksi väitetään.  Ne ovat ilmiselvästi valikoivia omaisuusveroja ja vieläpä regressiivisiä.  En omista venettä, moottoripyörää tai -kelkkaa.  Silti pidän vuosittaisen maksun ulottamista niihinkin vääränä politiikkana.  Pelkkä omistaminen ei lisää haittoja tai päästöjä.

Tässäkin voi käydä niin, että toimeliaisuus näiden tuotteiden ympärillä vastaavasti vähenee.  Lopputulos voi olla vähemmän verotuloja ja lisää työttömiä.