Tarpeeton vaalilakiuudistus

Eduskuntavaalien vaalitavan esitetty uudistaminen on jokseenkin tarpeetonta ja jopa haitallista. Piilevän äänikynnyksen korvaaminen vaalilakiin kirjatulla äänikynnyksellä on turhanpäiväistä näpertelyä. Kun samalla laskennasta tulisi huomattavasti nykyistä monimutkaisempaa, ei uudistusesitystä voi pitää mitenkään onnistuneena.

Vaikka pienessä vaalipiirissä piilevä kynnys voi olla prosentteina suuri, on kyse suhteellisen pienestä määrästä ääniä. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa joku ehdokas otti tietoisen riskin eikä päässyt läpi. Tämän tapauksen perusteella ei ole tarvetta muutoksiin. Ehdotettuun järjestelmään sisältyy ehkäpä enemmänkin arvaamattomuutta.

TV-maksusta mediamaksuun

Ehdotus on vain pienen pieni parannus aikaisempaan. Parannus sikäli, että yhteen laitetyyppiin sidottu maksu on aikansa elänyt. Myös maksupinnaus jäänee historiaan.

Suuri epäoikeudenmukaisuus säilyisi uudessakin mallissa. Yksinäinen eläkeläinen, opiskelija tai vaikkapa työpaikan takia toisella paikkakunnalla kortteeraava maksaisi uudessakin mallissa kohtuuttomasti. Tasaveromalli saikin ihmeteltävän laajan poliittisen kannatuksen YLEn ohjauksessa olleessa Lintilän työryhmässä.

Budjettirahoitus olisi huomattavasti parempi. Julkinen palvelu kustannettakoon julkisista varoista. On merkillinen vaatimus, että YLEn rahoituksen ei tarvitsisi olla mitenkään riippuvainen maan muusta taloudesta.

Lippukauppa kuriin

Lippupiste möhli niin perin pohjin, että nousseen kohun myötä voisi toivoa useitakin parannuksia. Koko lippukauppa tarvitsisi samanlaista keppiä, jota EU näytti lentoyhtiöille.

Lipun hinnan lisäksi tulee kaikennäköistä lisämaksua. Tilauspuhelin on maksullinen, vaikkei palvelun saannista ole mitään takeita. Tämähän suorastaan houkuttelee hitaaseen palveluun. On kohtuutonta, että liki kahden euron minuuttimaksulla jonottajat pääsevät keskustelemaan keskenään.

Jos lippuja ei ole saatavissa mistään nettohintaan, olisi myyntikulut sisällytettävä suoraan hintaan. Siis lipun hinnaksi pitäisi ilmoittaa se hinta, joka lipulle vähintään tulee.

Järjestäjät voisivat noudattaa joulumyynnin periaatetta, missä hinta on aluksi korkeampi ja laskee ajan myötä. Myyntiruuhka lienee kuitenkin on osa mainoskampanjaa, eikä siitä edes haluta eroon.

Itse välttelen nettimyyntiä myös pakkorekisteröinnin vuoksi. On merkillistä, että yhden teatterilipun osto on mutkikkaampaa kuin lentolipun ja hotellin varaaminen.

Enpä sen puoleen ole kiinnostunut jonottamisestakaan, joten nämä syrjä-Suomessa pidettävät mega-, giga-, super- ja hyper-tilaisuudet jääkööt väliin.

Robin Hoodejako internetyhteisössä?

Maanantaina sattui silmiin, että Britanniassa harkitaan laajakaistaveroa. Tänään perjantaina naapurisaarelta Irlannista tuli uutinen, että paikallinen operaattori katkaisee yhteydet piraateilta. Saamaan ongelmaan on suunnitteilla kaksi liki päinvastaista lähestymistapaa.

Jollen väärin arvaa, vastakkaiset leirit kannattaisivat ensimmäistä vaihtoehtoa. Viihdeteollisuudelle on aivan sama, mistä eurot tulevat tasaisena virtana. Laitonta materiaalia hakeville imuuttajille on aivan sama kuka maksaa, kunhan itse ei tarvitse vaivautua. Kummassakaan leirissä ei oikeudenmukaisuudella ja kohtuudella ole sijaa.

Tavallisten netin käyttäjien on syytä ryhdistäytyä, ettei käy kuten tallennustarvikkeiden kohdalla. Niistä perittäviä varoja alan junttajärjestöt voivat käytellä huomattavasti vapaammin kuin tallennemyynnistä kerättäviä tuloja. Vähät siitä, vaikka talletettaisiin omia tuotoksia.

E-laskua vaikka väkisin

E-laskua ajetaan samanlaisella junttaamisella kuin digi-TV:tä aikanaan. Tiedotus luettelee pelkkiä etuja ja helpotuksia, vaikka niistäkin monet ovat kyseenalaisia. Haittoja ei muka olisi ollenkaan. Hankkeen äänitorvena oleva Finanssialan keskusliitto ajaa jäsentensä etua, joten tiedotukseenkin pitää suhtautua sen mukaan.

Keskuskauppakamarin laskelmien mukaan suomalaisyritykset säästäisivät sähköisellä laskulla 2,8 miljardia euroa vuodessa. Yritysten välisessä laskutuksessa merkittävä osa paperilaskun kustannuksista syntyy vastaanottajalla, joten e-lasku on hyvin perusteltavissa.

Onkin merkillistä, että tuota summaa painotetaan suoraveloitusta ja kuluttajalaskuja käsittelevässä jutussa (esimerkiksi www.tekniikkatalous.fi/ict/article154945.ece).
Joidenkin tietojen mukaan kuluttajille lähetetään n. 250 miljoonaa laskua. Pahimman skenaarion mukaan säästö kuluttajalaskuissa olisi 400 miljoonaa (TietoEnatorin Bo Harald) eli 1,6 euroa per lasku. TietoEnator ei ole mitenkään puolueeton taho tässä asiassa, joten tähänkin summaan pitää suhtautua varauksella. Semminkin, kun asiassa on vain yksi totuus, kuten tässä HS:n jutussa.

Postitetun laskun mukana voidaan lähettää muutakin materiaalia, jota netti ei korvaa. Monelle kuluttajalle e-lasku tietää myös lisää rahan menoa ja työtä. Mm. nämä syövät osan tuosta hyödystä. Varmoja hyötyjiä ovat finanssilaitokset ja niille ohjelmia ja palveluja toimittavat yritykset.

Jostain syystä E-lasku.info ei esittele laskun esitystapaa tai ulkonäköä. Myöskään ilmoitusta laskun tulosta ei käsitellä tarkemmin.

Laitan vielä lopuksi joitain näkökohtia e-lasku.infon etujen listaan.

E-lasku on paperilaskua helpompi...

• helppo: laskun tietoja ei tarvitse itse näppäillä
  ok, jos ei käytä suoraveloitusta
  
• nopea: lasku hyväksytään maksuun nappia painamalla
  edellisen toistoa
  
• turvallinen: ei näppäilyvirheitä, lasku ei katoa postissa, luotettava tunnistus pankkitunnuksilla
  ok, jos ei käytä suoraveloitusta
  
• laskut arkistoituvat verkkopankkiin
  vain määräajaksi
  
• laskuista ei tule jätettä
  ok, jos siinä olisikin kaikki
  

... eikä kuitenkaan liian erilainen:

• eräpäivää voi muuttaa
  ok, jos siitä on hyötyä
  
• laskua ei veloiteta tililtä ilman hyväksymistäsi
  eli vaatii kirjautumista
  
• voit valita laskun menevän maksuun automaattisesti
  toivottavasi tulee nykyisen suoraveloituksen veroinen
  
• voit tallentaa laskun omalle koneellesi tai
  ottaa siitä kopioita
  työt alkoivat
  

Viihdeteollisuuden kasvava ahneus

Joka kerta tallettaessani valokuvia tai vaikkapa Linux-asennuksia CD:lle tai DVD:lle on ainakin Teosto oikein luvan kanssa verottamassa muka menetetyistä tuloista. Ja mainittu pulju yrittää keksiä yhä uusia keinoja nyhtää kymmenykset.

Nyt myös esittäjät ovat ruinaamassa pidempää suoja-aikaa, vaikka 50 vuotta on liiankin pitkä.

Paikallisessa Kaleva-lehdessä konserttijärjestäjät valittavat ailahtelevaa lipunmyyntiä. 30 euroa ei muka riitä, jos lippuja myydään vain 500. Ehkäpä tulossa oleva taantuma opettaa tätäkin alaa sopeutumaan kohtuullisempiin odotuksiin ja asettamaan palkkiot sen mukaan.

Itse en maksa lipusta kotimaiselle kiertueelle tuotakaan hintaa. Ulkomaisen esiintyjän konserttiin voisin ehkä heltyä pulittamaan vajaat viisikymppiä.

Oma mielipiteeni noista suoja-ajoista on, että tekijälle pitäisi maksaa 25 vuotta kuoleman jälkeen tai 50 vuotta teoksen julkaisemisesta. Näistä pidempi valitaan tekijän hyväksi. Tallenteen suoja-ajaksi riittää tuo 50 vuotta. Sekin voisi katketa, jollei julkaisua 25 vuoden jälkeen pidetä saatavilla.

Turha kellojen kääntely joutaisi lopettaa

Väsyttää niin vietävästi, vaikka on vasta ilta kymmenen. Mokoma epätervellinen direktiivi kesäajasta pitäisi kumota pikimmiten.